Laulujen laulu 2
1 Minä olen Saronin kukkanen, ja kukoistus laaksossa.
Eu sou uma rosa de Sharon, um lírio dos vales.
2 Niinkuin ruusu orjantappuroissa, niin on armaani tytärten seassa.
Como um lírio entre espinhos, Assim é meu amor entre as filhas.
3 Niinkuin omenapuu metsäpuiden seassa, niin on ystäväni poikain seassa: minä istun hänen varjossansa, jota minä anon, ja hänen hedelmänsä on minun suussani makia.
Como a macieira entre as árvores da madeira, Assim é minha amada entre os filhos. Sentei-me sob sua sombra com grande deleite, sua fruta era doce ao meu paladar.
4 Hän johdattaa minua viinakellariinsa; ja rakkaus on hänen lippunsa minun päälläni.
Ele me trouxe para o salão de banquetes. Seu estandarte sobre mim é o amor.
5 Virvoittakaat minua viinaleileillä, ja vahvistakaat minua omenilla; sillä minä olen sairas rakkaudesta.
Strengthen me com uvas passas, refrescar-me com maçãs; pois estou desmaiado de amor.
6 Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, hänen oikia kätensä halaa minua.
Sua mão esquerda está sob minha cabeça. Sua mão direita me abraça.
7 Minä vannotan tietä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette herätä eli vaivaa armastani, siihen asti kuin hän itse tahtoo.
Eu vos conjuro, filhas de Jerusalém, pelas ovas, ou pelo vento do campo, que não se agita, nem se desperta o amor, até que o deseje.
8 Tämä on ystäväni ääni, katso, hän tulee: hän hyppää vuorilla ja karkaa kukkuloille.
A voz de minha amada! Eis que ele vem, saltando sobre as montanhas, saltando sobre as colinas.
9 Ystäväni on metsävuohen eli nuoren peuran kaltainen: katso, hän seisoo seinän takana, ja katsoo akkunasta sisälle, ja kurkistelee häkin lävitse.
Minha amada é como uma ova ou um jovem cervo. Eis que ele está atrás de nosso muro! Ele olha para as janelas. Ele olha através da grade.
10 Ystäväni vastaa ja sanoo minulle: nouse armaani, ihanaiseni, ja tule.
Minha amada falou, e me disse, “Levanta-te, meu amor, meu lindo, e vem embora”.
11 Sillä katso, talvi on kulunut, ja sade lakannut ja mennyt pois:
Pois eis que o inverno é passado. A chuva acabou e se foi.
12 Kukkaset ovat puhjenneet kedolla, kevät on tullut, ja toukomettisen ääni kuuluu meidän maassamme;
As flores aparecem sobre a terra. Chegou a hora de cantar, e a voz da rola é ouvida em nossa terra.
13 Fikunapuut puhkeevat, viinapuut kukoistavat ja antavat hajunsa: nouse, armaani, ihanaiseni, ja tule.
A figueira amadurece seus figos verdes. As videiras estão em floração. Eles dão sua fragrância. Levantai-vos, meu amor, meu lindo, e sair”.
14 Kyhkyläiseni vuoren raossa ja kivirauniossa, anna minun nähdä kasvos, anna minun kuulla äänes; sillä sinun äänes on suloinen, ja kasvos ihanainen.
Minha pomba nas fendas da rocha, nos esconderijos da encosta da montanha, deixe-me ver seu rosto. Deixe-me ouvir sua voz; pois sua voz é doce e seu rosto é lindo.
15 Ottakaat meille ketut kiinni, ne vähät ketut, jotka turmelevat viinamäet; sillä meidän viinamäkemme ovat röhkäleillä.
Apanhe para nós as raposas, as pequenas raposinhas que saqueiam os vinhedos; para nossos vinhedos estão em floração.
16 Ystäväni on minun, ja minä hänen, joka kaitsee kukkasten keskellä,
Minha amada é minha, e eu sou dele. Ele navega entre os lírios.
17 Siihenasti että päivä jäähtyy ja varjot kulkevat pois. Palaja, ole niinkuin metsävuohi, ystäväni, eli niinkuin nuori peura Eroitusvuorilla.
Até o dia ficar frio e as sombras fugirem, volta, minha amada, e ser como uma ova ou um jovem cervo nas montanhas de Bether.
