Laulujen laulu 2
1 Minä olen Saronin kukkanen, ja kukoistus laaksossa.
I am a rose of Sharon, a lily of the valley.
2 Niinkuin ruusu orjantappuroissa, niin on armaani tytärten seassa.
Like a lily among the thorns is my darling among the maidens.
3 Niinkuin omenapuu metsäpuiden seassa, niin on ystäväni poikain seassa: minä istun hänen varjossansa, jota minä anon, ja hänen hedelmänsä on minun suussani makia.
Like an apple tree among the trees of the forest is my beloved among the young men. I delight to sit in his shade, and his fruit is sweet to my taste.
4 Hän johdattaa minua viinakellariinsa; ja rakkaus on hänen lippunsa minun päälläni.
He has brought me to the house of wine, and his banner over me is love.
5 Virvoittakaat minua viinaleileillä, ja vahvistakaat minua omenilla; sillä minä olen sairas rakkaudesta.
Sustain me with raisins; refresh me with apples, for I am faint with love.
6 Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, hänen oikia kätensä halaa minua.
His left hand is under my head, and his right arm embraces me.
7 Minä vannotan tietä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette herätä eli vaivaa armastani, siihen asti kuin hän itse tahtoo.
O daughters of Jerusalem, I adjure you by the gazelles and does of the field: Do not arouse or awaken love until the time is right.
8 Tämä on ystäväni ääni, katso, hän tulee: hän hyppää vuorilla ja karkaa kukkuloille.
Listen! My beloved approaches. Look! Here he comes, leaping across the mountains, bounding over the hills.
9 Ystäväni on metsävuohen eli nuoren peuran kaltainen: katso, hän seisoo seinän takana, ja katsoo akkunasta sisälle, ja kurkistelee häkin lävitse.
My beloved is like a gazelle or a young stag. Look, he stands behind our wall, gazing through the windows, peering through the lattice.
10 Ystäväni vastaa ja sanoo minulle: nouse armaani, ihanaiseni, ja tule.
My beloved calls to me, “Arise, my darling. Come away with me, my beautiful one.
11 Sillä katso, talvi on kulunut, ja sade lakannut ja mennyt pois:
For now the winter is past; the rain is over and gone.
12 Kukkaset ovat puhjenneet kedolla, kevät on tullut, ja toukomettisen ääni kuuluu meidän maassamme;
The flowers have appeared in the countryside; the season of singing has come, and the cooing of turtledoves is heard in our land.
13 Fikunapuut puhkeevat, viinapuut kukoistavat ja antavat hajunsa: nouse, armaani, ihanaiseni, ja tule.
The fig tree ripens its figs; the blossoming vines spread their fragrance. Arise, come away, my darling; come away with me, my beautiful one.”
14 Kyhkyläiseni vuoren raossa ja kivirauniossa, anna minun nähdä kasvos, anna minun kuulla äänes; sillä sinun äänes on suloinen, ja kasvos ihanainen.
O my dove in the clefts of the rock, in the crevices of the cliff, let me see your face, let me hear your voice; for your voice is sweet, and your countenance is lovely.
15 Ottakaat meille ketut kiinni, ne vähät ketut, jotka turmelevat viinamäet; sillä meidän viinamäkemme ovat röhkäleillä.
Catch for us the foxes— the little foxes that ruin the vineyards— for our vineyards are in bloom.
16 Ystäväni on minun, ja minä hänen, joka kaitsee kukkasten keskellä,
My beloved is mine and I am his; he pastures his flock among the lilies.
17 Siihenasti että päivä jäähtyy ja varjot kulkevat pois. Palaja, ole niinkuin metsävuohi, ystäväni, eli niinkuin nuori peura Eroitusvuorilla.
Before the day breaks and shadows flee, turn, my beloved, and be like a gazelle or a young stag on the mountains of Bether.
