Laulujen laulu 1
1 Salomon korkea veisu.
Pesem pesmi, ki je Salomonova.
2 Hän suuta antakoon minun, suunsa antamisella; sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viina,
Naj me poljublja s poljubi svojih ust, kajti tvoja ljubezen je boljša kakor vino.
3 Sinun hyväin voidettes hajuin tähden. Sinun nimes on vuodatettu öljy; sen piikaiset sinua rakastavat.
Zaradi vonja tvojih dobrih mazil je tvoje ime kakor izlito mazilo, zato te ljubijo device.
4 Vedä minua, niin me juoksemme perässäs: Kuningas vie minun kammioonsa: Me iloitsemme ja riemuitsemme sinusta, me muistamme sinun rakkauttas enempi kuin viinaa: hurskaat rakastavat sinua.
Povleci me, me bomo tekle za teboj. Kralj me je privedel v svoje sobe; me bomo vesele in se veselile v tebi, me se bomo spominjale tvoje ljubezni bolj kakor vina. Poštene te ljubijo.
5 Minä olen musta, mutta sangen otollinen, te Jerusalemin tyttäret, niinkuin Kedarin majat, niinkuin Salomon kirjoiteltu vaate.
Črna sem, toda ljubka, oh ve hčere jeruzalemske, kakor kedárski šotori, kakor Salomonove zavese.
6 Älkäät sitä katsoko, että minä niin musta olen; sillä päivä on minun polttanut: minun äitini lapset vihastuivat minun päälleni: he ovat asettaneet minun viinamäen vartiaksi, mutta en minä varjellut viinamäkeäni.
Ne glejte name, ker sem počrnela, ker je name pogledalo sonce. Otroci moje matere so bili jezni name, postavili so me za varuhinjo vinogradov, toda svojega lastnega vinograda nisem varovala.
7 Sano minulle sinä, jota minun sieluni rakastaa: kussas laidunta pidät, ja kussas lounaalla lepäät? ettei minun pitäisi poikkeeman kumppanies lauman tykö.
Povej mi, oh ti, ki ga ljubi moja duša, kje paseš, kje daješ svojemu tropu, da počiva opoldan; kajti zakaj bi bila jaz kakor nekdo, ki se obrača vstran ob tropih tvojih družabnikov?
8 Jos et sinä sinuas tunne, sinä kaikkein ihanaisin vaimoin seassa, niin mene lammasten jäljille, ja kaitse vohlias paimenien huonetten tykönä.
Če ne veš, oh najlepša med ženami, pojdi svojo pot naprej ob stopinjah tropa in pasi svoje kozličke poleg pastirskih šotorov.
9 Minä vertaan sinun, ystäväni, ratsaskaluihini, Pharaon vaunuihin.
Primerjal sem te, oh moja ljubezen, s skupino konj v faraonovih bojnih vozovih.
10 Sinun sasupääs ovat ihanat pankkuin keskellä, ja sinun kaulas kultakäädyissä.
Tvoja lica so ljubka z nizi draguljev, tvoj vrat z verižicami iz zlata.
11 Me teemme sinulle kultaiset pankut, hopianastoilla.
Naredile ti bomo zlate robove s srebrnimi kroglicami.
12 Kuin kuningas istui pöytänsä tykönä, antoi nardukseni hajunsa.
Medtem ko kralj sedi pri svoji mizi, moja narda oddaja svoj vonj.
13 Ystäväni on minun mirrhamkimppuni, joka minun rinnoillani riippuu.
Moj srčno ljubljeni mi je sveženj mire, vso noč bo ležal med mojimi prsmi.
14 Minun ystäväni on minulle Kyprin viinamarjan rypäle, Engeddin viinamäessä.
Moj ljubljeni mi je kakor skupina kan v engedijskih vinogradih.
15 Katso, armaani, sinä olet ihana: katso, sinä olet ihana, silmäs ovat niinkuin kyhkyläisen silmät.
Glej, lepa si, moja ljubezen, glej, lepa si, imaš oči golobice.
16 Katso, ystäväni, sinä olet ihana ja suloinen, ja meidän vuoteemme myös viheriöitsee.
Glej, lep si, moj ljubljeni, da, prijeten. Tudi najina postelja je zelena.
17 Meidän huoneemme kaaret ovat sedripuusta, vuolteet hongasta.
Bruna najine hiše so cedre in najini trami v ostrešju iz cipresovine.
