Laulujen laulu 1
1 Salomon korkea veisu.
Højsangen, som er af Salomo.
2 Hän suuta antakoon minun, suunsa antamisella; sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viina,
Han kysse mig med Kys af sin Mund; thi din Kærlighed er bedre end Vin.
3 Sinun hyväin voidettes hajuin tähden. Sinun nimes on vuodatettu öljy; sen piikaiset sinua rakastavat.
Dine Salver ere gode at lugte, dit Navn er som en Salve, der udgydes; derfor elske unge Piger dig.
4 Vedä minua, niin me juoksemme perässäs: Kuningas vie minun kammioonsa: Me iloitsemme ja riemuitsemme sinusta, me muistamme sinun rakkauttas enempi kuin viinaa: hurskaat rakastavat sinua.
Drag mig! efter dig ville vi løbe; Kongen førte mig ind i sine inderste Kamre; vi ville fryde os og glæde os i dig, vi ville prise din Kærlighed mere end Vin; de oprigtige elske dig.
5 Minä olen musta, mutta sangen otollinen, te Jerusalemin tyttäret, niinkuin Kedarin majat, niinkuin Salomon kirjoiteltu vaate.
Jeg er sort, dog yndig, I Jerusalems Døtre! som Kedars Pauluner, som Salomos Telte.
6 Älkäät sitä katsoko, että minä niin musta olen; sillä päivä on minun polttanut: minun äitini lapset vihastuivat minun päälleni: he ovat asettaneet minun viinamäen vartiaksi, mutta en minä varjellut viinamäkeäni.
Ser ikke paa mig, at jeg er sort; thi Solen har brændt mig; min Moders Sønner ere blevne vrede paa mig, de have sat mig til Vingaardenes Vogterinde; min Vingaard, som jeg havde, har jeg ikke bevogtet.
7 Sano minulle sinä, jota minun sieluni rakastaa: kussas laidunta pidät, ja kussas lounaalla lepäät? ettei minun pitäisi poikkeeman kumppanies lauman tykö.
Giv mig til Kende, du, hvem min Sjæl elsker! hvor du vogter, hvor du lader Hjorden ligge om Middagen, at jeg ikke skal være som en Kvinde, der gaar tilhyllet ved dine Medbrødres Hjorde.
8 Jos et sinä sinuas tunne, sinä kaikkein ihanaisin vaimoin seassa, niin mene lammasten jäljille, ja kaitse vohlias paimenien huonetten tykönä.
Dersom du ikke ved det, du dejligste iblandt Kvinderne! da gak ud i Faarenes Spor, og vogt dine Kid ved Hyrdernes Boliger!
9 Minä vertaan sinun, ystäväni, ratsaskaluihini, Pharaon vaunuihin.
Ved Hestene for Faraos Vogn ligner jeg dig, min Veninde!
10 Sinun sasupääs ovat ihanat pankkuin keskellä, ja sinun kaulas kultakäädyissä.
Dine Kinder ere yndige under Kæderne og din Hals under Perlesnorene.
11 Me teemme sinulle kultaiset pankut, hopianastoilla.
Vi ville gøre dig Guldkæder med Sølvprikker.
12 Kuin kuningas istui pöytänsä tykönä, antoi nardukseni hajunsa.
Saa længe Kongen var i sin Kreds, gav min Nardus sin Lugt.
13 Ystäväni on minun mirrhamkimppuni, joka minun rinnoillani riippuu.
Min elskede er mig en Myrrakugle, som forbliver imellem mine Bryster.
14 Minun ystäväni on minulle Kyprin viinamarjan rypäle, Engeddin viinamäessä.
Min elskede er mig en Koferdrue, i Vingaardene, udi En-Gedi.
15 Katso, armaani, sinä olet ihana: katso, sinä olet ihana, silmäs ovat niinkuin kyhkyläisen silmät.
Se, du, min Veninde! er dejlig; se, du er dejlig, dine Øjne ere Duer.
16 Katso, ystäväni, sinä olet ihana ja suloinen, ja meidän vuoteemme myös viheriöitsee.
Se, du, min elskede! er yndig, ja yndig, ja, vort Leje er grønt.
17 Meidän huoneemme kaaret ovat sedripuusta, vuolteet hongasta.
Vore Huses Bjælker ere Cedre, vort Loft er Cypresser.
