Ruutin 1
1 Ja tuomarien hallitessa oli kallis aika maalla, ja mies Juudan Betlehemistä meni vaeltamaan Moabilaisten maalle, hän ja hänen emäntänsä ja kaksi hänen poikaansa.
Korapa'ma keaga refakohu vahe'mo'za (jasi) mopa kva hu'naza knafi, tusi'a zamagate'za Juda mopare fore higeno, mago nera Betlehemu, Juda mopareti ne'mo, osi'agna Moapu umaniku nenarone, tare ne'ane zamavareno vu'ne.
2 Hänen nimensä oli EliMelek, ja hänen emäntänsä nimi Noomi, ja hänen kahden poikansa nimi Mahlon ja Kiljon, he olivat Ephratilaisia Juudan Betlehemistä. Ja kuin he tulivat Moabilaisten maalle, pysyivät he siellä.
Ana ne'mofo agi'a, Elimeleki'e, nenaro agi'a Naomi'e, hagi tare ne'amokizni znagi'a, Maloni'ene, Kilionike. Efrata naga nofipintira Betlehemu Juda mopafinti Moab mopare e'za emani'naze.
3 Ja EliMelek Noomin mies kuoli, ja hän jäi hänestä kahden poikansa kanssa.
Ana mopare mani'nageno, Naomi neve, Elimeleki'a frigeno, Naomi'a tare ne'mofavre'ane zamagraku mani'naze.
4 He naivat Moabilaisia vaimoja: yhden nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut, ja asuivat siellä liki kymmenen ajastaikaa.
Higeno tare ne'amokea Moapu mopareti mofatre ara eri'na'e. Mago'mofo agi'a, Opa'e, hanki mago'mofo agi'a Ruti'e. Ana nehu'za 10i'a Zagegafu naza anantega mani'naze.
5 Ja kuolivat nekin molemmat, sekä Mahlon että Kiljon, ja se vaimo jäi jälkeen kahdesta pojastansa ja miehestänsä.
Anante mani'nageno Naomina, tare mofavre'a Maloni'ene, Kilionikea anazanke hu'ne fri'na'e. Ana hzageno, Naomina, tare mofavre'ane, neve'ene, fri'zageno, zavi neteno agraku mani'ne!
6 Ja hän nousi miniöinensä ja palasi Moabilaisten maalta; sillä hän oli Moabilaisten maalla ollessansa kuullut, että Herra oli etsinyt kansaansa ja antanut heille leipää.
Moapuma mani'neno antahiama Ramo'a asomu huntegeno, agri'a vahepina ne'zamo'a avitema higeno'a, Naomi'a mopa'are vunaku retro nehigeno, nenoferokea, agrane vunaku tro hu'na'e.
7 Ja hän läksi pois siitä paikasta, jossa hän oli ollut, molempain miniöinsä kanssa; ja kuin he matkustivat tiellä palataksensa Juudan maalle,
Nenofero a'trene, agrane (Naomi) nemaniza mopa atre'za vu'za Judama nevaza kante uhanati'naze.
8 Sanoi Noomi kahdelle miniällensä: menkäät ja palatkaat kukin teidän äitinne huoneesen: tehköön Herra teille laupiuden, niinkuin te olette niille kuolleille ja minulle tehneet!
Anante Naomi'a tarega nenoferokiznigu anage hu'ne, Taregamotna'a kama antahi'o, antatani'amofo nontega vi'o. Fri'naza nagate'ene, nagrite'enema tanagrama ha'a avu'ava zantera, Anumzamo'a tanagrira ana huno knare avu'ava huranantesie.
9 Herra antakoon teidän kummankin löytää levon miehensä huoneessa! Ja hän suuta antoi heidän, ja he korottivat äänensä ja itkivät,
Kasefa ve eritna nonkuma huta manisapina Anumzamo'a knare'za huno kegava huranantegahie huno neznasmino, zanagi antako nehige'za krafa hu'za zavi ate'naze.
10 Ja sanoivat hänelle: sinun kanssas me käymme kansas tykö.
Hianagi zanagra anage hu'na'e. O'e, tagra kagri vahetega kagrane vugahu'e, huke asmi'na'e.
11 Mutta Noomi sanoi: palatkaat, tyttäreni: miksi te tahdotte minun kanssani käydä? kuinka minä taidan lapsia saada minun kohdussani teille mieheksi?
Hu'neanagi, Naomi'a kenonazni'a anage hu'ne, Kuma tani'arega etetna vi'o, mofa'nimotna'a, Judama nagranema vana'a zamofona knare kegafa omane'ne. Nagra knare osu'noanki'na, mofavrea kasentesnugeno, ana mofavremo'a nernave zana osugahie.
12 Palatkaat, minun tyttäreni, ja menkäät, sillä minä olen ylen vanha miestä ottamaan; ja vaikka minä sanoisin: se on toivottava, että minä ottaisin tänä yönä itselleni miehen ja synnyttäisin poikia,
Kuma taniarega etetna vi'o, mofa'nimotna'a! Nagra ko tavava te'noanki'na ete'na aravea osugahue. Hagi nagrama meni kenage'ma ve eri'na mofavre zaga kasezamantegahue huasina,
13 Kuinka te odottaisitte niinkauvan kuin ne suureksi tulisivat? Ja kuinka te taidatte viivyttää, ettette ota miestä? Ei, minun tyttäreni: sillä minä suuresti murehdin teidän tähtenne, ja Herran käsi on sattunut minuun.
tanagra knare zanavega ante'nesanke'ne, arave huga kantera ra hate'sino? Tanagra knare vea e'oritna ana kna'afina amnea mani'tesino? O'e, mofa'trenimotna'e, nagranena ovu tfaza hugaha'e. Na'ankure tanagrama eri'a knazana agtere'na nagra eri'noe, Ramo'a nagrira nazeri haviza hu'ne.
14 Niin he korottivat äänensä ja itkivät vielä hartaammasti; ja Orpa antoi suuta anoppinsa, mutta Ruut riippui hänessä.
Tusi krafa hu'za mago'ene zavira ate'naze. Anante Opa'a nenoferona azerino antako nehuno ete vu'ne. Hianagi ana huo huno huma nenteana, Ruti'a tusi'za huno Naomina agzafeno anuki hampo'na hu'ne.
15 Mutta hän sanoi hänelle: katsos, kälys on palannut omaistensa tykö ja jumalainsa tykö: palaja sinäkin kälys kanssa!
Naomi'a anage hu'ne, Ko, neganunkna'a, vahe'ane, anumzama'a nehirega eteno nevie. Neganunkna amage antenka kumaka'arega vuo, huno asmi'ne.
16 Ruut vastasi: älä minulle sitä puhu, että minä luovun sinusta ja palajan pois tyköäs; sillä kuhunka sinä menet, sinne myös minä menen, ja kussa sinä yödyt, siellä tahdon myös minä yötä olla: sinun kansas on minun kansani, ja sinun Jumalas on minun Jumalani.
Hianagi Ruti'a ke'arera amanage hu'ne, Natrenka vuo hunka kagra tutura huonanto. Na'ankure, kagrama inantega vusanana, anantega nagra vugahue. Inante manisanana, nagra anante umanigahu'e. Kagri vahe'mo'za, nagri vahe manigahaze. Kagri Anumzamo'a, nagri Anumza segahie.
17 Kussa sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja itseni haudattaa antaa. Herra tehköön minulle sen ja sen, jos ei ainoastaan kuolema eroita meitä!
Inante'ma kagrama fri snantera, anante nagra frisnuge'za ase nantegahaze. Anumzamo'a nagrira tusi'a kna namigahie, nagrama nehua kema amage'ma osnugeno'a, magoke'zana fri'zamoke tazeri pasegahie.
18 Kuin hän näki hänen täydellä mielellä häntä seuraavan, lakkasi hän sitä puhumasta hänen kanssansa.
Naomi'ma kegeno Ruti'ma hampo'natino agrane vugahue'ma higeno'a, tutu'ma huno'ma huma nenteretira anante atre'ne.
19 Ja he matkustivat kahden Betlehemiin asti. Ja kuin he tulivat Betlehemiin, liikkui koko kaupunki heidän tähtensä, ja sanoivat: onko tämä Noomi?
Higeke ana tarega'moke vuvava hu'ne Betlehem uhanatina'e. Betlehemi ufrake'za, ana kumapi miko vahe'mo'za uma hnatina'a zankura tusi muse hu'naze. Ana nehu'za kumate a'ne zagamo'za anage hu'naze, Ama ara Naomio?
20 Mutta hän sanoi heille: älkäät minua kutsuko Noomi, vaan kutsukaat minua Mara; sillä Kaikkivaltias on minun suuresti surulliseksi tehnyt.
Hianagi, Naomi'a ke nonazmi huno, Naomi'e (knaremo'e) hutma nagia ohetma, Mara'e (aka he'ne) huta nagia aheho, na'ankure Miko'zante Kva Hu'nea Hanave Anumzamo (Sovren) knare'zana huonante'ne.
21 Täysinäisenä minä täältä läksin, vaan Herra antoi minun tyhjänä palata. Miksi te siis kutsutte minua Noomi? sillä Herra on minun alentanut ja Kaikkivaltias on minua vaivannut.
Amareti'ma atre'na vu'noana maka'zampina avite'na vu'noe, hianagi Ramo'a nazampi omane kno eteno navareno e'ne. Na'a higetma Naomi'e huta nagia nehaze, negazo Ramo'ma nagri'ma ha'ma renenanteno, Miko'zante Kva Hu'nea Hanave Anumzamo (Sovren) nagri'ma nasuzane, natazama nenamiana?
22 Ja niin palasi Noomi, ja Ruut Moabilainen hänen miniänsä palasi hänen kanssansa Moabilaisten maalta; ja he tulivat Betlehemiin ohran leikkaamisen alussa.
E'ina higeno, Naomi'a nenofero Moabuti a' Ruti'e. Moabuti'ma Betlehemima ehanati na'ana, bali hoza agafa hu'za traga nehaza knafi e'na'e.
