Ruutin 1
1 Ja tuomarien hallitessa oli kallis aika maalla, ja mies Juudan Betlehemistä meni vaeltamaan Moabilaisten maalle, hän ja hänen emäntänsä ja kaksi hänen poikaansa.
Lokcaekkungnawk mah prae uk o nathuem ah, prae thungah khokhahaih to oh. To pongah Judah prae Bethlehem vangpui ah kaom kami maeto loe, a zu, a caa hnetto hoiah nawnto Moab prae ah khosak hanah caeh.
2 Hänen nimensä oli EliMelek, ja hänen emäntänsä nimi Noomi, ja hänen kahden poikansa nimi Mahlon ja Kiljon, he olivat Ephratilaisia Juudan Betlehemistä. Ja kuin he tulivat Moabilaisten maalle, pysyivät he siellä.
To kami ih ahmin loe Elimelek, a zu ih ahmin loe Noami; a capa hnik ih ahmin loe Mahlon hoi Kilion. Nihcae loe Judah prae Bethelhem vangpui Ephrathah ih kami ah oh o. Nihcae loe Moab prae ah caeh o moe, to ah khosak o.
3 Ja EliMelek Noomin mies kuoli, ja hän jäi hänestä kahden poikansa kanssa.
Naomi sava Elimelek to duek pacoengah, a zu loe a caa hnetto hoiah a hmaih.
4 He naivat Moabilaisia vaimoja: yhden nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut, ja asuivat siellä liki kymmenen ajastaikaa.
A capa hnik loe Moab tanuh to lak hoi; maeto loe Orpah, tiah kawk o moe, kalah maeto loe Ruth, tiah kawk o. Nihcae loe to prae ah saning hato oh o.
5 Ja kuolivat nekin molemmat, sekä Mahlon että Kiljon, ja se vaimo jäi jälkeen kahdesta pojastansa ja miehestänsä.
Mahlon hoi Kilion doeh to ah hoi hmaek; to pacoengah Noami loe sava tawn ai, a capa hnik om ai ah khosak.
6 Ja hän nousi miniöinensä ja palasi Moabilaisten maalta; sillä hän oli Moabilaisten maalla ollessansa kuullut, että Herra oli etsinyt kansaansa ja antanut heille leipää.
Moab prae ah a oh naah angmah ih kaminawk to caaknaek paek hanah, Angraeng mah paqai thui boeh, tiah Noami mah thaih naah, Naomi loe angmah ih langah hnik hoi nawnto Moab prae hoiah amlaem let hanah amsak.
7 Ja hän läksi pois siitä paikasta, jossa hän oli ollut, molempain miniöinsä kanssa; ja kuin he matkustivat tiellä palataksensa Juudan maalle,
Anih loe a langah hnik hoi nawnto angthawk moe, Judah prae ah caeh.
8 Sanoi Noomi kahdelle miniällensä: menkäät ja palatkaat kukin teidän äitinne huoneesen: tehköön Herra teille laupiuden, niinkuin te olette niille kuolleille ja minulle tehneet!
Naomi mah angmah ih langah hnik khaeah, Nam no im ah, amlaem hoi let halat ah; kadueh ka sava hoi capa hnik nuiah tahmenhaih na tawnh hoi baktih toengah, Angraeng mah tahmenhaih amtuengsak tih hmang.
9 Herra antakoon teidän kummankin löytää levon miehensä huoneessa! Ja hän suuta antoi heidän, ja he korottivat äänensä ja itkivät,
Sava na sak hoi let naah na sava im ah monghaih hoiah na oh hoi thai hanah, Angraeng mah abomh nasoe, tiah a naa. To pacoengah nihnik to a mok; to naah nihnik loe paroeai qah hoi.
10 Ja sanoivat hänelle: sinun kanssas me käymme kansas tykö.
Anih khaeah, Kai hnik doeh na hnukah nangmah ih kaminawk khaeah kang zoh hoi toeng han, tiah a naa hoi.
11 Mutta Noomi sanoi: palatkaat, tyttäreni: miksi te tahdotte minun kanssani käydä? kuinka minä taidan lapsia saada minun kohdussani teille mieheksi?
Toe Noami mah, Ka canu hnik, im ah amlaem hoi halat ah; tipongah ka hnukah nang zoh hoi han loe? Nang hnik mah sava ah lak koi ka zok thungah capa ka tawn vop maw?
12 Palatkaat, minun tyttäreni, ja menkäät, sillä minä olen ylen vanha miestä ottamaan; ja vaikka minä sanoisin: se on toivottava, että minä ottaisin tänä yönä itselleni miehen ja synnyttäisin poikia,
Ka canu hnik, amlaem hoi lai ah; kai loe sava sak let han ih doeh mitong boeh. Oep han om vop moe, vaiduem ah sava hoi nawnto ka oh pacoengah, capanawk ka sak langlacadoeh,
13 Kuinka te odottaisitte niinkauvan kuin ne suureksi tulisivat? Ja kuinka te taidatte viivyttää, ettette ota miestä? Ei, minun tyttäreni: sillä minä suuresti murehdin teidän tähtenne, ja Herran käsi on sattunut minuun.
nihcae qoeng khuek khoek to na zing hoi thai tih maw? Nihcae pongah sava sah ai ah na om hoi thai poe tih maw? Ka canu hnik, to tih na ai ni; Angraeng ih ban mah kai ang caeh taak boeh pongah, nang hnik hanah paroeai palung ka set, tiah a naa.
14 Niin he korottivat äänensä ja itkivät vielä hartaammasti; ja Orpa antoi suuta anoppinsa, mutta Ruut riippui hänessä.
To pongah nihik loe qah hoi let; to pacoengah Orpah loe amni to mok moe, amlaem; toe Ruth loe amni khaeah bang khruek.
15 Mutta hän sanoi hänelle: katsos, kälys on palannut omaistensa tykö ja jumalainsa tykö: palaja sinäkin kälys kanssa!
To naah Noami mah, Khenah, nam nawk loe angmah ih kaminawk hoi angmah ih sithawnawk khaeah amlaem let boeh; nang doeh nam nawk hnukah amlaem toeng khae, tiah a naa.
16 Ruut vastasi: älä minulle sitä puhu, että minä luovun sinusta ja palajan pois tyköäs; sillä kuhunka sinä menet, sinne myös minä menen, ja kussa sinä yödyt, siellä tahdon myös minä yötä olla: sinun kansas on minun kansani, ja sinun Jumalas on minun Jumalani.
Toe Ruth mah, Kai na caeh taak hmah; na hnukah bang ai ah amlaemsak ving hmah; na caehhaih ahmuen ah ka caeh moe, na ohhaih ahmuen ah ka oh toeng han; nang ih kaminawk loe kai ih kami ah om o ueloe, na Sithaw loe ka Sithaw ah om tih.
17 Kussa sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja itseni haudattaa antaa. Herra tehköön minulle sen ja sen, jos ei ainoastaan kuolema eroita meitä!
Na duek naah ka duek moe, to ah kang phum toeng han; nang hoi kai loe duekhaih khue mah tapraek nasoe, to tiah ka om ai nahaeloe, Angraeng mah a koehhaih baktih toengah, ka nuiah danpaek nasoe, kanung parai ah danpaek nasoe, tiah a naa.
18 Kuin hän näki hänen täydellä mielellä häntä seuraavan, lakkasi hän sitä puhumasta hänen kanssansa.
Ruth loe anih hnukah bang han koeh tangtang, tiah Noami mah panoek naah, anih to anghngai taak duem.
19 Ja he matkustivat kahden Betlehemiin asti. Ja kuin he tulivat Betlehemiin, liikkui koko kaupunki heidän tähtensä, ja sanoivat: onko tämä Noomi?
To pongah nihnik loe Bethlehem vangpui ah caeh hoi poe. Bethlehem vangpui a phak hoi naah, nihnik angzoh ti, tiah vangpui boih mah panoek o naah, Hae kami loe Noami na ai maw? tiah a thuih o.
20 Mutta hän sanoi heille: älkäät minua kutsuko Noomi, vaan kutsukaat minua Mara; sillä Kaikkivaltias on minun suuresti surulliseksi tehnyt.
To naah anih mah nihcae khaeah, Naomi, tiah na kawk o hmah lai ah; Thacak Angraeng mah ka hinghaih khaasak boeh pongah, Mara, tiah na kawk oh.
21 Täysinäisenä minä täältä läksin, vaan Herra antoi minun tyhjänä palata. Miksi te siis kutsutte minua Noomi? sillä Herra on minun alentanut ja Kaikkivaltias on minua vaivannut.
Ka tacawt naah hmuen boih kakoep ah ka tawnh; toe vaihi kam laem let naah loe, Angraeng mah bangkrai ah amlaemsak. Angraeng mah ang pahnaem tathuk moe, Thacak Angraeng mah amtangsak boeh pongah, tih hanah kai hae Naomi, tiah nang kawk o vop loe? tiah a naa.
22 Ja niin palasi Noomi, ja Ruut Moabilainen hänen miniänsä palasi hänen kanssansa Moabilaisten maalta; ja he tulivat Betlehemiin ohran leikkaamisen alussa.
To pongah Naomi loe Moab prae hoi kabang a langah Ruth hoi nawnto amlaem hoi moe, barli cang aahhaih tue phak naah Bethlehem vangpui to a phak hoi.
