Roomalaisille 8
1 Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jälkeen.
Yvvbunudw Jisu kristo gvlo doodu kudw, vjak um yvvka miyakaya kumare.
2 Sillä hengen laki, joka eläväksi tekee Kristuksessa Jesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut.
Holvgabv Dow gv Pvbv ngv, ngonua Jisu kristo gvlo laalwk laku, rimur okv sinam gv Pvbv lokv ngonua limu toku.
3 Sillä se, mikä laille oli mahdotoin, että hän lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki, ja lähetti Poikansa syntisen lihan hahmossa ja tuomitsi synnin lihassa, synnin kautta:
Vkvlvgavbolo nyia ridungsingdung ngv lvvku mabv rinam lvga lo, Pvbv ngv ogu rila kumato, um Pwknvyarnv ritoku. Hv ninyigv atubogv Kuunyilo nga jilunam lokv nyia arwnglo rimur am miyakaya toku, ngonugv nyia ridungsingdung aingbv aala ridungsingdung minggvla, rimur am laala laa jidubv vla.
4 Että lain vanhurskaus täytetyksi tulis meissä, jotka emme lihan jälkeen vaella, vaan hengen jälkeen.
Pwknvyarnv vbv so rikunam si yvvdw Dow lo dookunv vdwv ngonu aralo darwkchongjor bv Pvbv nga mvngkulo ripwngrinya dukubv vla ridu, okv nyia ridungsingdung lokv ma.
5 Sillä ne, jotka lihan jälkeen ovat, ajattelevat niitä, mitkä lihan ovat; mutta ne, jotka hengen jälkeen ovat, ajattelevat hengellisiä.
Yvvdw bunugv nyia ridungsingdung lo doodudw bunua mindu, mongrumara lo ogunvgo nyia mvngnam nyia ridungsingdung lokv rigv kotoka. Yvvdw Dow gv mingku lo doodudakdudw bunua mindu, mongrumara lo Dowv ogugo mvngdudw vbv rigv kotoka.
6 Sillä lihan halu on kuolema, ja hengen halu on elämä ja rauha.
Nyia ridungsingdung lokv rigv kobolo anyung ngv sinam bv riduku; Dow lokv rigv kobolo anyung ngv turnam okv sarsopoyo bv riduku.
7 Että lihan halu on viha Jumalaa vastaan, ettei se ole Jumalan laille kuuliainen, sillä ei se voikaan.
Okv vkvlvgabv nyiv vdwlo bunu nyia ridungsingdung lokv rigv koku bolo kokwng loku Pwknvyarnvnyi nyiru minsu nambv ridu; holvgabv bunu vdwv Pwknvyarnv gv Pvbv lo tvvmadu, okv vbvmaka bunu vdwv sum tvvlaka nyola madunv.
8 Mutta jotka lihassa ovat, ei ne taida olla Jumalalle otolliset.
Yvvdw bunugv nyia ridungsingdung gv mingkulo tvvdudw vv Pwknvyarnvnyi ayum kodubv rila nyoma dunv.
9 Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa.
Vbvritola nonuno nyia ridungsingdunglo doomadakma dunv vla nonua mindu; vbvmayabv, Dow mingkulo doodudakdunv—vbvribolo, Pwknvyarnv gv Dowv nonu gvlo doodudakdu. Yvvdw Jisu kristo gv Dow lo doomadakma dunv vv ninyi gvbv rima dunv.
10 Jos siis Kristus teissä on, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
Vbvritola kristo nonu gvlo doodu bolo, Dow si nonugv turnam lvgabv ogulvgavbolo nonuno Pwknvyarnv gvlo tarwkbak dunv, vbvrijvka nonugv awlo rimurv dooming gvkulo sitv tvvduku.
11 Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläväksi tekevä, sen teissä asuvaisen hengen kautta.
Pwknvyarnv gv Dowv, Jisunyi oogv sinam lokv turmu kunv, vv nonu gvlo doobodakbolo, vbvrikubolo Hv kristonyi sinam lokv turmu kunv ninyigv Dowv nonugv aw aralo doonam lokv nonugv bikutapku manv aw umka turmu jireku.
12 Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle, lihan jälkeen elämään.
Vkvlvgabv, ngokv ajin vdw, ngonu gvlo risvgo doorungdo, vbvritola si ngonu nyia ridungsingdung gv mvngnam lokv ridudakdu bv rima.
13 Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.
Holvgabv nonugv rinamdaknam lo nyi nyia ridung lokv ridubolo, nonuno sitv tvvdu kulaka; vbvritola Dow lokv nonugv rimur kunam gwngnamrinam am simu kubolo, nonu turtv rikunv.
14 Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.
Yvvdw Pwknvyarnv gv Dow lokv rigv dudw vv Pwknvyarnv gv umvuu ngv.
15 Sillä ette ole saaneet orjuuden henkeä, että teidän vielä pitäis pelkäämän, mutta te olette saaneet valittuin lasten hengen, jossa me huudamme: Abba, rakas Isä.
Holvgabv oogv Pwknvyarnv gv Dow jinamv nam nyira bv mvmare okv busu nvgo bvka rimu mare; vbvmayabv, Dowv nam Pwknvyarnv gv umvuu bv mvreku, okv Dow jwkrw lokv ngonu Pwknvyarnv gvlo kapka mingka paariku, “Abu! ngokv Abu!”
16 Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset.
Pwknvyarnv gv Dowv ninyi atubongv ngonugv dow am akin gobv ridula vbv mindu ngonu Pwknvyarnnv gv umvuu vkv vla mindw rwkwng jidu.
17 Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittäin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset: jos me muutoin ynnä kärsimme, että me ynnä hänen kanssansa kunniaan tulisimme.
Ngonu klu lokv ninyigv umvuu ngv, vkvgv nyi vdwgv lvgabv vvpv jinam bokta nga ngonu paare, okv ngonu kristo gv lvkobv Pwknvyarnv gv ninyigv lvgabv ogugo vvpv jipvdw umka paaming gvvre; holvgabv vdwgo kristo gv hirukaya nga ngonu paaming gvredw, ngonuka ninyigv aingbv turnam loung am paaming gvvre.
18 Sillä siksi minä sen pidän, ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa, joka meille ilmoitetaan.
Ngo mvngdu vjvgv ngonugv hirukaya hindunv sum ungnam mvnwng nga ngonua kaatam tvvdunv so minchi sidubv rimadu.
19 Sillä ikävä luontokappaleen ikävöitsemys odottaa Jumalan lasten ilmoitusta,
Pwknvyarnv gv Pwknamyarnam dvdv ngv mvnggapla ninyigv umvuu vdwa gugur alv bv kaatam garnam lvgabv kaayadoya la riduku.
20 Että luontokappale on turmeluksen alle annettu, ei mielellänsä, vaan sentähden, joka ne alle antanut on,
Holvgabv Pwknamyarnam dvdv nga atu atugv anyung anyanga nyemu dukubv miyakayato, vv awgv mvngnam lokvma, vbvritola ogulvgavbolo Pwknvyarnv vbvrimu dubv jinv, vbvrijvka oogv mvngtin sinamgo doodu
21 Toivossa, että myös itse luontokappale pitää turmeluksen orjuudesta vapaaksi tuleman, Jumalan lasten kunnian vapauteen.
oogv Pwknamyarnam dvdv ngv awv alu gulo nyira lo nyelwk kunv lokv lindu kula okv Pwknvyarnv gv umvuu vdwgv lvkobv nyarminsomin laku mvngsv kaama bvku hartvbamtv minggv kunam paariku.
22 Sillä me tiedämme, että jokainen luontokappale huokaa ja ahdistetaan aina tähän asti meidän kanssamme.
Holvgabv ngonu chindu vjakgv ridudakdu so pwknamyarnam dvdv ngv, umvuu bvngtv nvgv ochinam aingbv sigin ginbvla ridu.
23 Mutta ei ainoastaan ne, vaan myös itse me, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsellämme, odottain sitä lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
Vbvritola sigin gindunam si pwknamyarnam dvdv vv mvngchikma; ngonu gvlo yvvdw Pwknvyarnv gv amin jichonam gobv Dowv doonv vv sigin ginlaku ngonugv atubogv aralo Pwknvyarnv gv lvgabv dooya nvgobv rila ninyigv umvuu gobv mvdubv okv ngonugv nyi dvdv nga ogu mvngsv kamabv rimudubv.
24 Sillä me olemme toivossa vapahdetut. Mutta jos toivo näkyy, niin ei se ole toivo; sillä kuinka joku taitaa toivoa jota hän näkee?
Holvgabv oogv vv ngonugv mvngtin kunam lokv ringlin toku; vbvritola ngonu mvngtin nam lvgabv ngonu ogugo kaadubv rima nvgo bolo, ngonu vkvgo jvjvbv mvngtin dubv rima pvnvpv. Holvgabv ngonu mvngtin nam lvgabv yvvkudw oguogu lo kaadunv?
25 Mutta jos me sitä toivomme, jota emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydessä.
Vbvritola ngonu ogugo kaapa madudw um mvngtin nambv ribolo, ngonu saktvla toya nambv ridu.
26 Mutta niin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme; sillä emmepä me tiedä mitään rukoilla niinkuin tulis, vaan Henki rukoilee meidän edestämme sanomattomilla huokauksilla.
Oogv apiabv Dow vka, ngonugv lvvkumari kunyi ridur tvvbv ngonu gvlo aadu. Holvgabv ngonu oguaingbv kumsv vdw ngonu chimadu; ngonugv oogv gamchar bv kubvk jvmabv sigin gingvla kumchin manam am Pwknvyarnv gvlo dinchi bv Dowv ninyi awv ngonu lvgabv kumjidu.
27 Mutta joka sydämet tutkii, hän tietää, mitä Hengen mielessä on; sillä hän rukoilee pyhäin edestä Jumalan tahdon jälkeen.
Okv Pwknvyarnv ngv, ngonugv haapok am kaadunv, Dowv ogugo mvngdudw um chindu; ogulvgavbolo Dowv Pwknvyarnv gvlo ninyigv nyi vdwgvbv dinchi jila ridu okv ninyigv mvnglwk lo rijidu.
28 Mutta me tiedämme niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kappaleet ynnä parhaaksi kääntyvän, niille, jotka aivoituksen jälkeen kutsutut ovat.
Ngonu chindu yvvdw ninyia pakdudw oogv aralo oguogu mvnwng ngv alvnam lvgabv rijidu, yvvnyi hv gokdudw vv vkvgv mvngnam lokv ngv.
29 Sillä jotka hän on katsonut edes, ne hän on Poikansa kuvan kaltaiseksi säätänyt, että hän olis esikoinen monen veljen keskellä.
Yvvnyi Pwknvyarnv gaklin ropvkudw hv ka ninyigv umvuu acho aingbv rimu riku, vkvlvgavbolo mvngjwngnv mvnwng lokv oogv umvuu angv vv abwng yachokbv riyiku.
30 Mutta jotka hän on säätänyt, ne hän on myös kutsunut, ja jotka hän kutsunut on, ne hän on myös vanhurskaiksi tehnyt, ja jotka hän vanhurskaiksi teki, ne hän on myös kunniallisiksi tehnyt.
Okv vbv yvvnyi Pwknvyarnv gv umvuu bv darlin pvkudw, um hv gokrw lintoku; okv Hv ninyigv lvkobv tarwkbak moduku, okv Hv ninyigv hartvbamtv nama bunua lvkobv orpinorin sila ritoku.
31 Mitäs me siis näihin sanomme? Jos Jumala on meidän edestämme, kuka voi meitä vastaan olla?
Vbv soogv mvngnam si vvkubolo, ngonu ogugo minla nyolareku? Pwknvyarnv ngonu gvbv ribolo, yvvka ngonua oguguka rila mare?
32 Joka ei omaakaan Poikaansa armahtanut, vaan antoi hänen kaikkein meidän edestämme, eikös hän myös lahjoita meille kaikkia hänen kanssansa?
Pwknvyarnv vbvmato, ninyigv atubogv Kuunyilo mvngchik am imu tvvnv nga laakur kumabv imu jitoku, vbvritola ninyi ngonu mvnwng lvgabv jito! Hv ngonua ninyigv kuunyilo nga jinv ngv—hv ngonua ogumvnwng ngaka anyubv jima ridw?
33 Kuka tahtoo Jumalan valittuin päälle kantaa? Jumala on, joka tekee vanhurskaaksi.
Yvvdw Pwknvyarnv gv gaklin kunam nyi am gungnying lwklare? Pwknvyarnv atubongv bunua rimur kaama nvbv minchar jidu!
34 Kuka on, joka tahtoo kadottaa? Kristus on kuollut. Ja, hän on myös herätetty ylös, on myös Jumalan oikialla kädellä, joka myös rukoilee meidän edestämme.
Vbvribolo, yvvla bunua miyakaya jinv ngv? Siji kunv Kristo Jisu, hogv sipikula turkur kunv okv vjakgv Pwknvyarnv gv lakbik peelvlo dooto kula, ngonu lvgabv Pwknvyarnv gvlo kumdung jidu!
35 Kuka pitää meitä Kristuksen rakkaudesta eroittaman? vaivako, eli ahdistus, eli vaino, eli nälkä, eli alastomuus, eli hätä, eli miekka?
Vbolo, yvvkula, Kristo gv paknam lokv ngonua mvpin sila kuji nvngv? Adwkaku vri, vmalo nyingtarmvtar sinam vri, mvdwkmvku yajinv ngvri, vmalo dvmakano vri, nyimaheema vri vmalo maanyingmaatar vri vmalo sinamyanam vri?
36 Niinkuin kirjoitettu on: sinun tähtes me kuoletetaan yli päivää: me pidetään niinkuin teurastettavat lampaat.
Darwknv kitap v vbv mindu, “Noogv lvgabv ngonu dvbvdwkibv maatar alvbv sitvngotv yadu; Ngonua svlar am mvki tvvnam aingbv richarrinyardu”
37 Mutta niissä kaikissa me voitamme hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
Ma, ninyigv ngonua paknam lokv soogv ogumvnwng sum ngonuv rigum yadukunv!
38 Sillä minä olen vahva siitä, ettei kuolema, eikä elämä, eikä enkelit, eikä esivallat, eikä väkevyydet, eikä nykyiset, eikä tulevaiset,
Holvgabv ngo alvjvbv minji dunv sokvgv ogu gunvka ninyigv paknam lokv ngonua mvpin sila nyomare: Sinam vmalo turnam vre, nyidogindung vre vmalo kvvbi nyidomooku am rigvdogvnv gore, vjak gvgore vmalo aainvgv gvgore,
39 Eikä korkeus, eikä syvyys, eli joku muu luontokappale taida meitä Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.
vmalo ao nyiamooku lokvri vmalo lvkwng nyiamooku lokvri—Pwknamyarnam gv dvdv ngv ogunv gunvka ngonugv Ahtu kristo Jisu gv lokv ngonugv Pwknvyarnv gv paknama ngonua mvpin sila nyomare.
