Roomalaisille 8
1 Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jälkeen.
Now then, there is no condemnation to those in Christ Jesus who do not walk according to the flesh but according to the Spirit,
2 Sillä hengen laki, joka eläväksi tekee Kristuksessa Jesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut.
because the law of the spirit of life in Christ Jesus has set me free from the law of the sin and the death.
3 Sillä se, mikä laille oli mahdotoin, että hän lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki, ja lähetti Poikansa syntisen lihan hahmossa ja tuomitsi synnin lihassa, synnin kautta:
Further, what the law could not do, in that it was weak due to the flesh, God has done by sending His own Son in the likeness of sinful flesh, on account of sin: He condemned the sin in the flesh,
4 Että lain vanhurskaus täytetyksi tulis meissä, jotka emme lihan jälkeen vaella, vaan hengen jälkeen.
so that the righteous requirement of the law might be fulfilled in us who do not walk according to the flesh but according to the Spirit.
5 Sillä ne, jotka lihan jälkeen ovat, ajattelevat niitä, mitkä lihan ovat; mutta ne, jotka hengen jälkeen ovat, ajattelevat hengellisiä.
Those who live according to the flesh set their minds on the things of the flesh, but those who live according to the Spirit, the things of the Spirit.
6 Sillä lihan halu on kuolema, ja hengen halu on elämä ja rauha.
Further, the mindset of the flesh yields death, but the mindset of the Spirit yields life and peace;
7 Että lihan halu on viha Jumalaa vastaan, ettei se ole Jumalan laille kuuliainen, sillä ei se voikaan.
because the mindset of the flesh represents enmity against God, since it does not submit to God's law, nor indeed can it.
8 Mutta jotka lihassa ovat, ei ne taida olla Jumalalle otolliset.
So, those who are ‘in flesh’ cannot please God.
9 Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa.
You, however, are not ‘in flesh’ but ‘in Spirit’, if indeed God's Spirit dwells in you. Now if anyone does not have the Spirit of Christ, he is not His.
10 Jos siis Kristus teissä on, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
But if Christ is in you, the body is dead through sin, but the Spirit is life through righteousness.
11 Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläväksi tekevä, sen teissä asuvaisen hengen kautta.
And if the Spirit of Him who raised Jesus from the dead dwells in you, then He who raised the Christ from the dead will also give life to your mortal bodies because of His Spirit who dwells in you.
12 Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle, lihan jälkeen elämään.
So then, brothers, we have no obligation to the flesh, to live according to it;
13 Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.
because if you live according to the flesh, you are about to die; but if you put to death the practices of the body, by the Spirit, you will live.
14 Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.
Because as many as are led by God's Spirit, these are God's sons
15 Sillä ette ole saaneet orjuuden henkeä, että teidän vielä pitäis pelkäämän, mutta te olette saaneet valittuin lasten hengen, jossa me huudamme: Abba, rakas Isä.
—you did not receive a spirit of slavery to fear all over again, but you did receive the Spirit of adoption by whom we cry out, “Abba, Father!”
16 Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset.
That Spirit Himself bears witness with our spirit that we are God's children
17 Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittäin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset: jos me muutoin ynnä kärsimme, että me ynnä hänen kanssansa kunniaan tulisimme.
—if children, also heirs: heirs of God and coheirs with Christ (if indeed we suffer with Him so that we may also be glorified with Him).
18 Sillä siksi minä sen pidän, ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa, joka meille ilmoitetaan.
I consider that the sufferings of this present time are not worthy to be compared with the glory that is going to be revealed in us.
19 Sillä ikävä luontokappaleen ikävöitsemys odottaa Jumalan lasten ilmoitusta,
You see, the creation waits with eager anticipation for the revelation of God's sons;
20 Että luontokappale on turmeluksen alle annettu, ei mielellänsä, vaan sentähden, joka ne alle antanut on,
because without choice the creation was subjected to futility, due to the One who did the subjecting, based on the hope
21 Toivossa, että myös itse luontokappale pitää turmeluksen orjuudesta vapaaksi tuleman, Jumalan lasten kunnian vapauteen.
that the creation itself will also be set free from the bondage to decay into the freedom of the glory of God's children.
22 Sillä me tiedämme, että jokainen luontokappale huokaa ja ahdistetaan aina tähän asti meidän kanssamme.
Yes, we know that the whole creation has been groaning and in labor pains until now.
23 Mutta ei ainoastaan ne, vaan myös itse me, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsellämme, odottain sitä lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
Not only that, we ourselves also who have the firstfruits of the Spirit, even we groan within ourselves, eagerly awaiting adoption, the redemption of our body.
24 Sillä me olemme toivossa vapahdetut. Mutta jos toivo näkyy, niin ei se ole toivo; sillä kuinka joku taitaa toivoa jota hän näkee?
Yes, we were saved in the hope, but a hope that is seen is not hope—why would anyone hope for what he sees?
25 Mutta jos me sitä toivomme, jota emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydessä.
But if we hope for what we do not see, we eagerly await it with endurance.
26 Mutta niin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme; sillä emmepä me tiedä mitään rukoilla niinkuin tulis, vaan Henki rukoilee meidän edestämme sanomattomilla huokauksilla.
Likewise also the Spirit comes to the aid of the hope in our weaknesses, since we do not know what we need to pray for. Indeed the Spirit Himself intercedes on our behalf with inexpressible groanings,
27 Mutta joka sydämet tutkii, hän tietää, mitä Hengen mielessä on; sillä hän rukoilee pyhäin edestä Jumalan tahdon jälkeen.
while He who searches the hearts knows what is on the Spirit's mind, since He prays for the saints in accordance with God.
28 Mutta me tiedämme niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kappaleet ynnä parhaaksi kääntyvän, niille, jotka aivoituksen jälkeen kutsutut ovat.
Further, we know that all things work together for good for those who love God, for those who are called according to purpose.
29 Sillä jotka hän on katsonut edes, ne hän on Poikansa kuvan kaltaiseksi säätänyt, että hän olis esikoinen monen veljen keskellä.
Because whom He foreknew He also predestined to be conformed to the image of His Son, so that He would be the firstborn among many brothers.
30 Mutta jotka hän on säätänyt, ne hän on myös kutsunut, ja jotka hän kutsunut on, ne hän on myös vanhurskaiksi tehnyt, ja jotka hän vanhurskaiksi teki, ne hän on myös kunniallisiksi tehnyt.
Further, whom He predestined, these He also called; and whom He called, these He also justified; and whom He justified, these He also glorified.
31 Mitäs me siis näihin sanomme? Jos Jumala on meidän edestämme, kuka voi meitä vastaan olla?
What then shall we say to these things? Since God is for us, who is against us?
32 Joka ei omaakaan Poikaansa armahtanut, vaan antoi hänen kaikkein meidän edestämme, eikös hän myös lahjoita meille kaikkia hänen kanssansa?
He who did not spare His own Son, but delivered Him up on behalf of us all, how shall He not with Him also graciously give us all things?
33 Kuka tahtoo Jumalan valittuin päälle kantaa? Jumala on, joka tekee vanhurskaaksi.
Who will bring a charge against God's chosen ones? God is He who justifies.
34 Kuka on, joka tahtoo kadottaa? Kristus on kuollut. Ja, hän on myös herätetty ylös, on myös Jumalan oikialla kädellä, joka myös rukoilee meidän edestämme.
Who is he who condemns? Christ is He who died, but even more, was indeed raised, who indeed is at the right hand of God, who indeed intercedes on our behalf.
35 Kuka pitää meitä Kristuksen rakkaudesta eroittaman? vaivako, eli ahdistus, eli vaino, eli nälkä, eli alastomuus, eli hätä, eli miekka?
Who shall separate us from the love of Christ? Will it be affliction or distress or persecution or famine or nakedness or peril or sword?
36 Niinkuin kirjoitettu on: sinun tähtes me kuoletetaan yli päivää: me pidetään niinkuin teurastettavat lampaat.
(As it is written: “For your sake we are being put to death all day long; we are accounted as sheep for slaughter.”)
37 Mutta niissä kaikissa me voitamme hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
No, in all these things we prevail completely through Him who loved us.
38 Sillä minä olen vahva siitä, ettei kuolema, eikä elämä, eikä enkelit, eikä esivallat, eikä väkevyydet, eikä nykyiset, eikä tulevaiset,
Because I am persuaded that neither death nor life, neither angels nor principalities nor powers, neither things present nor things to come,
39 Eikä korkeus, eikä syvyys, eli joku muu luontokappale taida meitä Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.
neither height nor depth nor any other created thing will have the power to separate us from the love of God that is in Christ Jesus our Lord.
