Roomalaisille 8

1 Niin ei ole nyt yhtään kadotusta niissä, jotka Jesuksessa Kristuksessa ovat, ja ei vaella lihan, vaan hengen jälkeen.

Therefore, there is now no condemnation for those who are in Christ Jesus, who are not walking according to the flesh.

2 Sillä hengen laki, joka eläväksi tekee Kristuksessa Jesuksessa, on minun synnin ja kuoleman laista vapahtanut.

For the law of the Spirit of life in Christ Jesus has freed me from the law of sin and death.

3 Sillä se, mikä laille oli mahdotoin, että hän lihan kautta oli heikoksi tullut, sen Jumala teki, ja lähetti Poikansa syntisen lihan hahmossa ja tuomitsi synnin lihassa, synnin kautta:

For though this was impossible under the law, because it was weakened by the flesh, God sent his own Son in the likeness of sinful flesh and because of sin, in order to condemn sin in the flesh,

4 Että lain vanhurskaus täytetyksi tulis meissä, jotka emme lihan jälkeen vaella, vaan hengen jälkeen.

so that the justification of the law might be fulfilled in us. For we are not walking according to the flesh, but according to the spirit.

5 Sillä ne, jotka lihan jälkeen ovat, ajattelevat niitä, mitkä lihan ovat; mutta ne, jotka hengen jälkeen ovat, ajattelevat hengellisiä.

For those who are in agreement with the flesh are mindful of the things of the flesh. But those who are in agreement with the spirit are mindful of the things of the spirit.

6 Sillä lihan halu on kuolema, ja hengen halu on elämä ja rauha.

For the prudence of the flesh is death. But the prudence of the spirit is life and peace.

7 Että lihan halu on viha Jumalaa vastaan, ettei se ole Jumalan laille kuuliainen, sillä ei se voikaan.

And the wisdom of the flesh is inimical to God. For it is not subject to the law of God, nor can it be.

8 Mutta jotka lihassa ovat, ei ne taida olla Jumalalle otolliset.

So those who are in the flesh are not able to please God.

9 Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa.

And you are not in the flesh, but in the spirit, if it is true that the Spirit of God lives within you. But if anyone does not have the Spirit of Christ, he does not belong to him.

10 Jos siis Kristus teissä on, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

But if Christ is within you, then the body is indeed dead, concerning sin, but the spirit truly lives, because of justification.

11 Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläväksi tekevä, sen teissä asuvaisen hengen kautta.

But if the Spirit of him who raised up Jesus from the dead lives within you, then he who raised up Jesus Christ from the dead shall also enliven your mortal bodies, by means of his Spirit living within you.

12 Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle, lihan jälkeen elämään.

Therefore, brothers, we are not debtors to the flesh, so as to live according to the flesh.

13 Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.

For if you live according to the flesh, you will die. But if, by the Spirit, you mortify the deeds of the flesh, you shall live.

14 Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.

For all those who are led by the Spirit of God are the sons of God.

15 Sillä ette ole saaneet orjuuden henkeä, että teidän vielä pitäis pelkäämän, mutta te olette saaneet valittuin lasten hengen, jossa me huudamme: Abba, rakas Isä.

And you have not received, again, a spirit of servitude in fear, but you have received the Spirit of the adoption of sons, in whom we cry out: “Abba, Father!”

16 Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset.

For the Spirit himself renders testimony to our spirit that we are the sons of God.

17 Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittäin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset: jos me muutoin ynnä kärsimme, että me ynnä hänen kanssansa kunniaan tulisimme.

But if we are sons, then we are also heirs: certainly heirs of God, but also co-heirs with Christ, yet in such a way that, if we suffer with him, we shall also be glorified with him.

18 Sillä siksi minä sen pidän, ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa, joka meille ilmoitetaan.

For I consider that the sufferings of this time are not worthy to be compared with that future glory which shall be revealed in us.

19 Sillä ikävä luontokappaleen ikävöitsemys odottaa Jumalan lasten ilmoitusta,

For the anticipation of the creature anticipates the revelation of the sons of God.

20 Että luontokappale on turmeluksen alle annettu, ei mielellänsä, vaan sentähden, joka ne alle antanut on,

For the creature was made subject to emptiness, not willingly, but for the sake of the One who made it subject, unto hope.

21 Toivossa, että myös itse luontokappale pitää turmeluksen orjuudesta vapaaksi tuleman, Jumalan lasten kunnian vapauteen.

For the creature itself shall also be delivered from the servitude of corruption, into the liberty of the glory of the sons of God.

22 Sillä me tiedämme, että jokainen luontokappale huokaa ja ahdistetaan aina tähän asti meidän kanssamme.

For we know that every creature groans inwardly, as if giving birth, even until now;

23 Mutta ei ainoastaan ne, vaan myös itse me, joilla hengen uutiset ovat, huokaamme itsellämme, odottain sitä lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

and not only these, but also ourselves, since we hold the first-fruits of the Spirit. For we also groan within ourselves, anticipating our adoption as the sons of God, and the redemption of our body.

24 Sillä me olemme toivossa vapahdetut. Mutta jos toivo näkyy, niin ei se ole toivo; sillä kuinka joku taitaa toivoa jota hän näkee?

For we have been saved by hope. But a hope which is seen is not hope. For when a man sees something, why would he hope?

25 Mutta jos me sitä toivomme, jota emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydessä.

But since we hope for what we do not see, we wait with patience.

26 Mutta niin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme; sillä emmepä me tiedä mitään rukoilla niinkuin tulis, vaan Henki rukoilee meidän edestämme sanomattomilla huokauksilla.

And similarly, the Spirit also helps our weakness. For we do not know how to pray as we ought, but the Spirit himself asks on our behalf with ineffable sighing.

27 Mutta joka sydämet tutkii, hän tietää, mitä Hengen mielessä on; sillä hän rukoilee pyhäin edestä Jumalan tahdon jälkeen.

And he who examines hearts knows what the Spirit seeks, because he asks on behalf of the saints in accordance with God.

28 Mutta me tiedämme niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kappaleet ynnä parhaaksi kääntyvän, niille, jotka aivoituksen jälkeen kutsutut ovat.

And we know that, for those who love God, all things work together unto good, for those who, in accordance with his purpose, are called to be saints.

29 Sillä jotka hän on katsonut edes, ne hän on Poikansa kuvan kaltaiseksi säätänyt, että hän olis esikoinen monen veljen keskellä.

For those whom he foreknew, he also predestined, in conformity with the image of his Son, so that he might be the Firstborn among many brothers.

30 Mutta jotka hän on säätänyt, ne hän on myös kutsunut, ja jotka hän kutsunut on, ne hän on myös vanhurskaiksi tehnyt, ja jotka hän vanhurskaiksi teki, ne hän on myös kunniallisiksi tehnyt.

And those whom he predestined, he also called. And those whom he called, he also justified. And those whom he justified, he also glorified.

31 Mitäs me siis näihin sanomme? Jos Jumala on meidän edestämme, kuka voi meitä vastaan olla?

So, what should we say about these things? If God is for us, who is against us?

32 Joka ei omaakaan Poikaansa armahtanut, vaan antoi hänen kaikkein meidän edestämme, eikös hän myös lahjoita meille kaikkia hänen kanssansa?

He who did not spare even his own Son, but handed him over for the sake of us all, how could he not also, with him, have given us all things?

33 Kuka tahtoo Jumalan valittuin päälle kantaa? Jumala on, joka tekee vanhurskaaksi.

Who will make an accusation against the elect of God? God is the One who justifies;

34 Kuka on, joka tahtoo kadottaa? Kristus on kuollut. Ja, hän on myös herätetty ylös, on myös Jumalan oikialla kädellä, joka myös rukoilee meidän edestämme.

who is the one who condemns? Christ Jesus who has died, and who has indeed also risen again, is at the right hand of God, and even now he intercedes for us.

35 Kuka pitää meitä Kristuksen rakkaudesta eroittaman? vaivako, eli ahdistus, eli vaino, eli nälkä, eli alastomuus, eli hätä, eli miekka?

Then who will separate us from the love of Christ? Tribulation? Or anguish? Or famine? Or nakedness? Or peril? Or persecution? Or the sword?

36 Niinkuin kirjoitettu on: sinun tähtes me kuoletetaan yli päivää: me pidetään niinkuin teurastettavat lampaat.

For it is as it has been written: “For your sake, we are being put to death all day long. We are being treated like sheep for the slaughter.”

37 Mutta niissä kaikissa me voitamme hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.

But in all these things we overcome, because of him who has loved us.

38 Sillä minä olen vahva siitä, ettei kuolema, eikä elämä, eikä enkelit, eikä esivallat, eikä väkevyydet, eikä nykyiset, eikä tulevaiset,

For I am certain that neither death, nor life, nor Angels, nor Principalities, nor Powers, nor the present things, nor the future things, nor strength,

39 Eikä korkeus, eikä syvyys, eli joku muu luontokappale taida meitä Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.

nor the heights, nor the depths, nor any other created thing, will be able to separate us from the love of God, which is in Christ Jesus our Lord.