Roomalaisille 7
1 Ettekö te tiedä, rakkaat veljet, (sillä minä puhun lain taitaville) että laki vallitsee ihmistä niinkauvan kuin hän elää?
Or do you not know, brothers (for I speak to those who know the law), that the law has authority over a person for as long as he lives?
2 Sillä vaimo, joka miehen hallussa on, niinkauvan kuin mies elää, on häneen lailla sidottu, mutta jos mies kuolee, niin hän on miehen laista vapaa.
For the married woman is bound by law to her husband as long as he lives. But if her husband dies, she is released from the law concerning the husband.
3 Sentähden jos hän toisen miehen kanssa on miehensä eläissä, niin hän huoraksi kutsutaan; mutta jos mies kuolee, niin hän on laista vapaa, ettei hän huoraksi tule, jos hän toisen miehen kanssa on.
So then if, while the husband lives, she is joined to another man, she is called an adulteress. But if the husband dies, she is free from the law, so that she is not an adulteress, though she is joined to another man.
4 Niin olette te myös, minun veljeni, laille kuoletetut Kristuksen ruumiin kautta, että teidän pitää toisen kanssa oleman, joka on noussut kuolleista, että me Jumalalle hedelmän kantaisimme.
Therefore, my brothers, you also were made dead to the law through the body of Messiah, that you would be joined to another, to him who was raised from the dead, that we may bear fruit to God.
5 Sillä kuin me lihassa olimme, niin ne syntein himot, jotka lain kautta olivat meidän jäsenissämme, vaikuttivat kuolemalle hedelmää saattamaan.
For when we were in the flesh, the sinful passions which were through the law, worked in our members to bring forth fruit for death.
6 Mutta nyt me olemme laista vapahdetut ja hänelle kuolleet, jossa me pidettiin kiinni: että me palvelisimme hengen uudistuksessa ja ei puustavin vanhuudessa.
But now we have been released from the law, having died to that which held us captive, so that we serve in newness of the Spirit, and not in oldness of the letter.
7 Mitäs me siis sanomme? Onko laki synti? Pois se! Mutta en minä muutoin syntiä olisi tuntenut, ellei lain kautta; sillä en minä olisi himoistakaan mitään tiennyt, ellei laki olisi sanonut: ei sinun pidä himoitseman.
What should we say then? Is the law sin? Absolutely not. However, I would not have known sin, except through the law. For I would not have known covetousness, unless the law had said, "Do not covet."
8 Mutta synti otti tilan käskystä ja kehoitti minussa kaikkinaisen himon; sillä ilman lakia oli synti kuollut.
But sin, taking opportunity through the commandment, produced in me all kinds of covetousness. For apart from the law, sin is dead.
9 Mutta minä elin muinen ilman lakia. Kuin siis käsky tuli, niin synti taas virkosi,
I was alive apart from the law once, but when the commandment came, sin became alive, and I died.
10 Ja minä kuolin: ja niin löydettiin, että käsky, joka minulle oli elämäksi, tuli minulle kuolemaksi.
The commandment, which was for life, this I found to be for death;
11 Sillä synti, joka otti tilan käskystä, petti minun ja tappoi sen kautta.
for sin, taking the opportunity through the commandment, deceived me, and through it killed me.
12 Laki on kuitenkin itsestänsä pyhä ja käsky on myös pyhä, oikia ja hyvä.
Therefore the law indeed is holy, and the commandment holy, and righteous, and good.
13 Onko siis se, mikä hyvä on, minulle kuolemaksi tullut? Pois se! Mutta että synti synniksi nähtäisiin, on hän minulle hyvän kautta kuoleman saattanut, että synti ylitse määrän synniksi tulis, käskyn kautta.
Did that which is good, then, become death to me? Absolutely not. But sin, that it might be shown to be sin, by working death to me through that which is good; that through the commandment sin might become exceeding sinful.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen: vaan minä olen lihallinen, synnin alle myyty.
For we know that the law is spiritual, but I am fleshly, sold under sin.
15 Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä.
For I do not know what I am doing. For I do not practice what I desire to do; but what I hate, that I do.
16 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin minä suostun lakiin, että se on hyvä.
But if I do what I do not want to do, I agree with the law that it is good.
17 Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
So now it is no more I that do it, but sin which dwells in me.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on: minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä.
For I know that in me, that is, in my flesh, dwells no good thing. For the desire is present in me, but the doing of the good is not.
19 Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä.
For the good which I desire, I do not do; but the evil which I do not desire, that I practice.
20 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
But if what I do not desire, that I do, it is no more I that do it, but sin which dwells in me.
21 Niin minä löydän itsessäni lain, joka tahtoo hyvää tehdä, että minussa pahuus riippuu kiinni.
I find then the law, that, to me, while I desire to do good, evil is present.
22 Sillä minulla on halu Jumalan lakiin, sisällisen ihmisen puolesta;
For I delight in God's law in my inner being,
23 Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
but I see a different law in my members, warring against the law of my mind, and bringing me into captivity under the law of sin which is in my members.
24 Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?
What a wretched man I am. Who will deliver me out of the body of this death?
25 Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Thanks be to God through Jesus (the) Messiah, our Lord. So then with the mind, I myself serve God's law, but with the flesh, the sin's law.
