Roomalaisille 7
1 Ettekö te tiedä, rakkaat veljet, (sillä minä puhun lain taitaville) että laki vallitsee ihmistä niinkauvan kuin hän elää?
Are you ignorant, brothers—for to those knowing law I speak—that the law has lordship over the man as long as he lives?
2 Sillä vaimo, joka miehen hallussa on, niinkauvan kuin mies elää, on häneen lailla sidottu, mutta jos mies kuolee, niin hän on miehen laista vapaa.
For the married woman to the living husband has been bound by law, and if the husband may die, she has been free from the law of the husband;
3 Sentähden jos hän toisen miehen kanssa on miehensä eläissä, niin hän huoraksi kutsutaan; mutta jos mies kuolee, niin hän on laista vapaa, ettei hän huoraksi tule, jos hän toisen miehen kanssa on.
so then, the husband being alive, she will be called an adulteress if she may become another man’s; and if the husband may die, she is free from the law, so as not to be an adulteress, having become another man’s.
4 Niin olette te myös, minun veljeni, laille kuoletetut Kristuksen ruumiin kautta, että teidän pitää toisen kanssa oleman, joka on noussut kuolleista, että me Jumalalle hedelmän kantaisimme.
So that, my brothers, you also were made dead to the law through the body of the Christ, for your becoming another’s, who was raised up out of the dead, that we might bear fruit to God;
5 Sillä kuin me lihassa olimme, niin ne syntein himot, jotka lain kautta olivat meidän jäsenissämme, vaikuttivat kuolemalle hedelmää saattamaan.
for when we were in the flesh, the passions of sins, that [are] through the Law, were working in our members, to bear fruit to death;
6 Mutta nyt me olemme laista vapahdetut ja hänelle kuolleet, jossa me pidettiin kiinni: että me palvelisimme hengen uudistuksessa ja ei puustavin vanhuudessa.
and now we have ceased from the Law, that being dead in which we were held, so that we may serve in newness of spirit, and not in oldness of letter.
7 Mitäs me siis sanomme? Onko laki synti? Pois se! Mutta en minä muutoin syntiä olisi tuntenut, ellei lain kautta; sillä en minä olisi himoistakaan mitään tiennyt, ellei laki olisi sanonut: ei sinun pidä himoitseman.
What, then, will we say? The Law [is] sin? Let it not be! But I did not know sin except through law, for also the covetousness I had not known if the Law had not said:
8 Mutta synti otti tilan käskystä ja kehoitti minussa kaikkinaisen himon; sillä ilman lakia oli synti kuollut.
“You will not covet”; and sin having received an opportunity, through the command, worked in me all covetousness—for apart from law sin is dead.
9 Mutta minä elin muinen ilman lakia. Kuin siis käsky tuli, niin synti taas virkosi,
And I was alive apart from law once, and the command having come, sin revived, and I died;
10 Ja minä kuolin: ja niin löydettiin, että käsky, joka minulle oli elämäksi, tuli minulle kuolemaksi.
and the command that [is] for life, this was found by me for death;
11 Sillä synti, joka otti tilan käskystä, petti minun ja tappoi sen kautta.
for sin, having received an opportunity, through the command, deceived me, and through it, slew [me],
12 Laki on kuitenkin itsestänsä pyhä ja käsky on myös pyhä, oikia ja hyvä.
so that the Law, indeed, [is] holy, and the command holy, and righteous, and good.
13 Onko siis se, mikä hyvä on, minulle kuolemaksi tullut? Pois se! Mutta että synti synniksi nähtäisiin, on hän minulle hyvän kautta kuoleman saattanut, että synti ylitse määrän synniksi tulis, käskyn kautta.
That which is good then, has it become death to me? Let it not be! But sin, that it might appear sin, through the good, working death to me, that sin might become exceedingly sinful through the command.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen: vaan minä olen lihallinen, synnin alle myyty.
For we have known that the Law is spiritual, and I am fleshly, sold by sin;
15 Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä.
for that which I work, I do not acknowledge; for not what I will, this I practice, but what I hate, this I do.
16 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin minä suostun lakiin, että se on hyvä.
And if what I do not will, this I do, I consent to the Law that [it is] good,
17 Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
and now it is no longer I that work it, but sin dwelling in me,
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on: minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä.
for I have known that there does not dwell in me, that is, in my flesh, good: for to will is present with me, and I do not find to work that which is right,
19 Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä.
for the good that I will, I do not do; but the evil that I do not will, this I practice.
20 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
And if what I do not will, this I do, it is no longer I that work it, but sin that is dwelling in me.
21 Niin minä löydän itsessäni lain, joka tahtoo hyvää tehdä, että minussa pahuus riippuu kiinni.
I find, then, the law, that when I desire to do what is right, the evil is present with me,
22 Sillä minulla on halu Jumalan lakiin, sisällisen ihmisen puolesta;
for I delight in the Law of God according to the inward man,
23 Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
and I behold another law in my members, warring against the law of my mind, and bringing me into captivity to the law of sin that [is] in my members.
24 Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?
A wretched man I [am]! Who will deliver me out of the body of this death?
25 Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
I thank God—through Jesus Christ our Lord; so then, I myself indeed serve the Law of God with the mind, and with the flesh, the law of sin.
