< Roomalaisille 7 >

1 Ettekö te tiedä, rakkaat veljet, (sillä minä puhun lain taitaville) että laki vallitsee ihmistä niinkauvan kuin hän elää?
Or do you not know, brothers, (now I am speaking to those who know the law) that the law has dominion over a man only so long as he lives?
2 Sillä vaimo, joka miehen hallussa on, niinkauvan kuin mies elää, on häneen lailla sidottu, mutta jos mies kuolee, niin hän on miehen laista vapaa.
For example, a woman who is subject to a husband is obligated by the law while her husband lives. But when her husband has died, she is released from the law of her husband.
3 Sentähden jos hän toisen miehen kanssa on miehensä eläissä, niin hän huoraksi kutsutaan; mutta jos mies kuolee, niin hän on laista vapaa, ettei hän huoraksi tule, jos hän toisen miehen kanssa on.
Therefore, while her husband lives, if she has been with another man, she should be called an adulteress. But when her husband has died, she is freed from the law of her husband, such that, if she has been with another man, she is not an adulteress.
4 Niin olette te myös, minun veljeni, laille kuoletetut Kristuksen ruumiin kautta, että teidän pitää toisen kanssa oleman, joka on noussut kuolleista, että me Jumalalle hedelmän kantaisimme.
And so, my brothers, you also have become dead to the law, through the body of Christ, so that you may be another one who has risen from the dead, in order that we may bear fruit for God.
5 Sillä kuin me lihassa olimme, niin ne syntein himot, jotka lain kautta olivat meidän jäsenissämme, vaikuttivat kuolemalle hedelmää saattamaan.
For when we were in the flesh, the passions of sins, which were under the law, operated within our bodies, so as to bear fruit unto death.
6 Mutta nyt me olemme laista vapahdetut ja hänelle kuolleet, jossa me pidettiin kiinni: että me palvelisimme hengen uudistuksessa ja ei puustavin vanhuudessa.
But now we have been released from the law of death, by which we were being held, so that now we may serve with a renewed spirit, and not in the old way, by the letter.
7 Mitäs me siis sanomme? Onko laki synti? Pois se! Mutta en minä muutoin syntiä olisi tuntenut, ellei lain kautta; sillä en minä olisi himoistakaan mitään tiennyt, ellei laki olisi sanonut: ei sinun pidä himoitseman.
What should we say next? Is the law sin? Let it not be so! But I do not know sin, except through the law. For example, I would not have known about coveting, unless the law said: “You shall not covet.”
8 Mutta synti otti tilan käskystä ja kehoitti minussa kaikkinaisen himon; sillä ilman lakia oli synti kuollut.
But sin, receiving an opportunity through the commandment, wrought in me all manner of coveting. For apart from the law, sin was dead.
9 Mutta minä elin muinen ilman lakia. Kuin siis käsky tuli, niin synti taas virkosi,
Now I lived for some time apart from the law. But when the commandment had arrived, sin was revived,
10 Ja minä kuolin: ja niin löydettiin, että käsky, joka minulle oli elämäksi, tuli minulle kuolemaksi.
and I died. And the commandment, which was unto life, was itself found to be unto death for me.
11 Sillä synti, joka otti tilan käskystä, petti minun ja tappoi sen kautta.
For sin, receiving an opportunity through the commandment, seduced me, and, through the law, sin killed me.
12 Laki on kuitenkin itsestänsä pyhä ja käsky on myös pyhä, oikia ja hyvä.
And so, the law itself is indeed holy, and the commandment is holy and just and good.
13 Onko siis se, mikä hyvä on, minulle kuolemaksi tullut? Pois se! Mutta että synti synniksi nähtäisiin, on hän minulle hyvän kautta kuoleman saattanut, että synti ylitse määrän synniksi tulis, käskyn kautta.
Then was what is good made into death for me? Let it not be so! But rather sin, in order that it might be known as sin by what is good, wrought death in me; so that sin, through the commandment, might become sinful beyond measure.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen: vaan minä olen lihallinen, synnin alle myyty.
For we know that the law is spiritual. But I am carnal, having been sold under sin.
15 Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä.
For I do things that I do not understand. For I do not do the good that I want to do. But the evil that I hate is what I do.
16 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin minä suostun lakiin, että se on hyvä.
So, when I do what I do not want to do, I am in agreement with the law, that the law is good.
17 Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
But I am then acting not according to the law, but according to the sin which lives within me.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on: minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä.
For I know that what is good does not live within me, that is, within my flesh. For the willingness to do good lies close to me, but the carrying out of that good, I cannot reach.
19 Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä.
For I do not do the good that I want to do. But instead, I do the evil that I do not want to do.
20 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
Now if I do what I am not willing to do, it is no longer I who am doing it, but the sin which lives within me.
21 Niin minä löydän itsessäni lain, joka tahtoo hyvää tehdä, että minussa pahuus riippuu kiinni.
And so, I discover the law, by wanting to do good within myself, though evil lies close beside me.
22 Sillä minulla on halu Jumalan lakiin, sisällisen ihmisen puolesta;
For I am delighted with the law of God, according to the inner man.
23 Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
But I perceive another law within my body, fighting against the law of my mind, and captivating me with the law of sin which is in my body.
24 Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?
Unhappy man that I am, who will free me from this body of death?
25 Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
The grace of God, by Jesus Christ our Lord! Therefore, I serve the law of God with my own mind; but with the flesh, the law of sin.

< Roomalaisille 7 >