Roomalaisille 4
1 Mitäs me siis sanomme meidän isämme Abrahamin lihan puolesta löytäneen?
What then shall we say that Abraham, our earthly forefather, has gained?
2 Sillä jos Abraham on töiden kautta vanhurskaaksi tullut, niin hänellä on kerskaamista, vaan ei Jumalan edessä.
For if he was held to be righteous on the ground of his actions, he has something to boast of; but not in the presence of God.
3 Mutta mitä Raamattu sano: Abraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.
For what says the Scripture? "And Abraham believed God, and this was placed to his credit as righteousness."
4 Mutta sille, joka työtä tekee, ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta.
But in the case of a man who works, pay is not reckoned a favour but a debt;
5 Mutta joka ei työtä tee, vaan uskoo sen päälle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee, hänen uskonsa luetaan hänelle vanhurskaudeksi.
whereas in the case of a man who pleads no actions of his own, but simply believes in Him who declares the ungodly free from guilt, his faith is placed to his credit as righteousness.
6 Niinkuin myös David sanoo: autuus on sen ihmisen, jolle Jumala vanhurskauden lukee ilman töitä:
In this way David also tells of the blessedness of the man to whose credit God places righteousness, apart from his actions.
7 Autuaat ovat ne, joidenka vääryydet ovat anteeksi annetut, ja joidenka synnit peitetyt ovat.
"Blessed," he says, "are those whose iniquities have been forgiven, and whose sins have been covered over.
8 Autuas on se mies, jolle Jumala ei syntiä lue.
Blessed is the man of whose sin the Lord will not take account."
9 Lieneekö siis tämä autuus ainoastaan ympärileikkaukselle tullut, elikkä myös esinahalle? Niinpä me sanomme: Abrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi.
This declaration of blessedness, then, does it come simply to the circumcised, or to the uncircumcised as well? For Abraham's faith--so we affirm--was placed to his credit as righteousness.
10 Kuinkas se hänelle luettiin: koska hän oli ympärileikkauksessa, eli esinahassa? Ei ympärileikkauksessa, vaan esinahassa,
What then were the circumstances under which this took place? Was it after he had been circumcised, or before?
11 Ja hän sai ympärileikkauksen merkin vahvistukseksi, että hän oli uskon kautta vanhurkaaksi tehty, joka hänellä esinahassa oli, että hänen piti oleman kaikkein uskovaisten isä esinahassa, että se niillekin vanhurskaudeksi luettaisiin,
Before, not after. And he received circumcision as a sign, a mark attesting the reality of the faith-righteousness which was his while still uncircumcised, that he might be the forefather of all those who believe even though they are uncircumcised--in order that this righteousness might be placed to their credit;
12 Ja hän tulis myös ympärileikkauksen isäksi, ei ainoasti niiden, jotka ympärileikatuista syntyneet ovat, mutta myös niiden, jotka sen uskon jälkiä vaeltavat, joka meidän isän Abrahamin esinahassa oli.
and the forefather of the circumcised, namely of those who not merely are circumcised, but also walk in the steps of the faith which our forefather Abraham had while he was as yet uncircumcised.
13 Sillä se lupaus, että hänen piti maailman perilliseksi tuleman, ei ole Abrahamille eikä hänen siemenellensä lain kautta tapahtunut, vaan uskon vanhurskauden kautta.
Again, the promise that he should inherit the world did not come to Abraham or his posterity conditioned by Law, but by faith-righteousness.
14 Sillä jos ne, jotka laista ovat, ovat perilliset, niin usko on turha ja lupaus on hukkaan tullut.
For if it is the righteous through Law who are heirs, then faith is useless and the promise counts for nothing.
15 Sillä laki kehoittaa vihan; sillä kussa ei lakia ole, ei siellä ole myös ylitsekäymistä.
For the Law inflicts punishment; but where no Law exists, there can be no violation of Law.
16 Sentähden tulee se uskosta, että sen pitää armosta oleman: että se lupaus pitää vahva oleman kaikelle siemenelle, ei sille ainoastaan, joka lain alla on, mutta myös sille, joka Abrahamin uskosta on, joka on meidän kaikkein isämme,
All depends on faith, and for this reason--that acceptance with God might be an act of pure grace,
17 (Niinkuin kirjoitettu on: minä asetin sinun monen pakanan isäksi) Jumalan edessä, jonka hän uskonut on, joka kuolleet eläväksi tekee ja kutsuu ne, jotka ei ole, niinkuin ne olisivat.
so that the promise should be made sure to all Abraham's true descendants; not merely to those who are righteous through the Law, but to those who are righteous through a faith like that of Abraham. Thus in the sight of God in whom he believed, who gives life to the dead and makes reference to things that do not exist, as though they did, Abraham is the forefather of all of us. As it is written, "I have appointed you to be the forefather of many nations."
18 Ja hän uskoo sen toivon, jossa ei toivoa ollut, että hänen piti oleman monen pakanan isän, sen jälkeen kuin hänelle sanottu oli: niin pitää sinun siemenes oleman.
Under utterly hopeless circumstances he hopefully believed, so that he might become the forefather of many nations, in agreement with the words "Equally numerous shall your posterity be."
19 Ja ei hän tullut heikoksi uskossa eikä katsonut kuollutta ruumistansa, ehkä hän jo lähes sadan ajastajan vanha oli, eikä Saaran kuollutta kohtua.
And, without growing weak in faith, he could contemplate his own vital powers which had now decayed--for he was nearly 100 years old--and Sarah's barrenness.
20 Mutta ei hän epäillyt ensinkään Jumalan lupauksesta epäuskolla, vaan oli vahva uskossa ja antoi Jumalalle kunnian,
Nor did he in unbelief stagger at God's promise, but became mighty in faith, giving glory to God,
21 Ja oli täydellisesti vahva siitä, että mitä Jumala lupaa, sen hän myös voi tehdä.
and being absolutely certain that whatever promise He is bound by He is able also to make good.
22 Sentähden se on myös hänelle vanhurskaudeksi luettu.
For this reason also his faith was placed to his credit as righteousness.
23 Niin ei se ole ainoastaan hänen tähtensä kirjoitettu, että se hänelle luettu oli,
Nor was the fact of its being placed to his credit put on record for his sake only;
24 Vaan myös meidän tähtemme, joille se myös pitää luettaman, kuin me sen päälle uskomme, joka meidän Herran Jesuksen kuolleista herätti,
it was for our sakes too. Faith, before long, will be placed to the credit of us also who are believers in Him who raised Jesus, our Lord, from the dead,
25 Joka meidän synteimme tähden on annettu ulos, ja meidän vanhurskauttamisemme tähden herätetty ylös.
who was surrendered to death because of the offences we had committed, and was raised to life because of the acquittal secured for us.
