Roomalaisille 10
1 Veljet, minun sydämeni halu ja rukous on Jumalan tykö Israelin edestä, että he autuaaksi tulisivat.
Frères, le vœu de mon cœur et ma prière à Dieu pour eux, c’est qu’ils soient sauvés.
2 Sillä minä annan heille todistuksen, että heillä on kiivaus Jumalan puoleen, mutta ei taidon jälkeen.
Car je leur rends le témoignage qu’ils ont du zèle pour Dieu, mais c’est un zèle mal éclairé.
3 Sillä ei he ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan pyytävät omaa vanhurskauttansa vahvistaa, eikä ole Jumalan vanhurskaudelle kuuliaiset:
Ne connaissant pas la justice de Dieu, et cherchant à établir leur propre justice, ils ne se sont pas soumis à la justice de Dieu.
4 Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi.
C’est qu’en effet la fin de la Loi c’est le Christ, pour la justification de tout homme qui croit.
5 Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän.
En effet, Moïse dit de la justice qui vient de la Loi: « L’homme qui mettra ces choses en pratique vivra par elles. »
6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta on, sanoo näin: älä sano sydämessäs: kuka tahtoo astua ylös taivaasen? se on Kristusta tänne tuoda alas.
Mais voici comment parle la justice qui vient de la foi: « Ne dis pas dans ton cœur: Qui montera au Ciel » Ce qui signifie en faire descendre le Christ;
ou: « Qui descendra dans l’abîme? » Ce qui signifie faire remonter le Christ d’entre les morts. (Abyssos g12)
8 Vaan mitä hän sanoo? Se sana on juuri sinun tykönäs, nimittäin sinun suussas ja sydämessäs. Tämä on se sana uskosta, jota me saarnaamme.
Que dit-elle donc? « Près de toi est la parole, dans ta bouche et dans ton cœur. » C’est la parole de la foi que nous prêchons.
9 Sillä, jos sinä suullas tunnustat Herran Jesuksen ja uskot sydämessäs, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi;
Si tu confesses de ta bouche Jésus comme Seigneur, et si tu crois dans ton cœur que Dieu l’a ressuscité des morts tu seras sauvé.
10 Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.
Car c’est en croyant de cœur qu’on parvient à la justice, et c’est en confessant de bouche qu’on parvient au salut,
11 Sillä Raamattu sanoo: jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä häpiään tuleman.
selon ce que dit l’Ecriture: « Quiconque croit en lui ne sera pas confondu. »
12 Ei ole yhtään eroitusta Juudalaisen ja Grekiläisen välillä; sillä yksi on kaikkein Herra, rikas kaikkein kohtaan, jotka häntä rukoilevat.
Il n’y a pas de différence entre le Juif et le Gentil, parce que le même Christ est le Seigneur de tous, étant riche envers tous ceux qui l’invoquent.
13 Sillä jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi.
Car « quiconque invoquera le nom du Seigneur sera sauvé. »
14 Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa?
Comment donc invoquera-t-on celui en qui on n’a pas encore cru? Et comment croira-t-on en celui dont on n’a pas entendu parler? Et comment en entendra-t-on parler s’il n’y a pas de prédicateur?
15 Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden jotka hyvää julistavat.
Et comment seront-ils prédicateurs, s’ils ne sont pas envoyés? selon qu’il est écrit: « Qu’ils sont beaux les pieds de ceux qui annoncent le bonheur! »
16 Mutta ei he ole kaikki evankeliumille kuuliaiset; sillä Jesaias sanoo: Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?
Mais tous n’ont pas obéi à l’Evangile; car Isaïe dit: « Seigneur, qui a cru à notre prédication? »
17 Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.
Ainsi la foi vient de la prédication entendue, et la prédication se fait par la parole de Dieu.
18 Mutta minä sanon: eikö he sitä ole kuulleet? Heidän äänensä tosin on lähtenyt kaikkeen maailmaan ja heidän sanansa maailman ääriin.
Mais je demande: n’ont-ils pas entendu? Au contraire: « Leur voix est allée par toute la terre, et leurs paroles jusqu’aux extrémités du monde. »
19 Vaan minä sanon: eikös Israel tietänyt? Ensimäinen Moses sanoo: minä tahdon teitä yllyttää kateuteen sen kansan kautta, joka ei minun kansani ole, ja tyhmän kansan kautta tahdon minä teitä härsytellä.
Je demande encore: Israël n’en a-t-il pas eu connaissance? Moïse le premier a dit: « J’exciterai votre jalousie contre une nation qui n’en est pas une; j’exciterai votre colère contre une nation sans intelligence. »
20 Mutta Jesaias on rohkia ja sanoo: minä olen niiltä löydetty, jotka ei minua etsineet, ja olen niille ilmaantunut, jotka ei minua kysyneet.
Et Isaïe pousse la hardiesse jusqu’à dire: « J’ai été trouvé par ceux qui ne me cherchaient pas, je me suis manifesté à ceux qui ne me demandaient pas. »
21 Mutta Israelille hän sanoo: koko päivän olen minä käteni ojentanut tottelemattomalle ja vastahakoiselle kansalle.
Mais au sujet d’Israël il dit: « J’ai tendu mes mains tout le jour vers un peuple incroyant et rebelle. »
