Roomalaisille 10
1 Veljet, minun sydämeni halu ja rukous on Jumalan tykö Israelin edestä, että he autuaaksi tulisivat.
Brothers, my heart’s desire and my prayer to God is for Israel, that they may be saved.
2 Sillä minä annan heille todistuksen, että heillä on kiivaus Jumalan puoleen, mutta ei taidon jälkeen.
For I testify about them that they have a zeal for God, but not according to knowledge.
3 Sillä ei he ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan pyytävät omaa vanhurskauttansa vahvistaa, eikä ole Jumalan vanhurskaudelle kuuliaiset:
For being ignorant of God’s righteousness, and seeking to establish their own righteousness, they didn’t subject themselves to the righteousness of God.
4 Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi.
For Messiah is the fulfillment of the law for righteousness to everyone who believes.
5 Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän.
For Moses writes about the righteousness of the law, “The one who does them will live by them.”
6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta on, sanoo näin: älä sano sydämessäs: kuka tahtoo astua ylös taivaasen? se on Kristusta tänne tuoda alas.
But the righteousness which is of faith says this, “Don’t say in your heart, ‘Who will ascend into heaven?’ (that is, to bring Messiah down);
or, ‘Who will descend into the abyss?’ (that is, to bring Messiah up from the dead.)” (Abyssos g12)
8 Vaan mitä hän sanoo? Se sana on juuri sinun tykönäs, nimittäin sinun suussas ja sydämessäs. Tämä on se sana uskosta, jota me saarnaamme.
But what does it say? “The word is near you, in your mouth and in your heart;” that is, the word of faith which we proclaim:
9 Sillä, jos sinä suullas tunnustat Herran Jesuksen ja uskot sydämessäs, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi;
that if you will confess with your mouth that Yeshua is Lord and believe in your heart that God raised him from the dead, you will be saved.
10 Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.
For with the heart one believes resulting in righteousness; and with the mouth confession is made resulting in salvation.
11 Sillä Raamattu sanoo: jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä häpiään tuleman.
For the Scripture says, “Whoever believes in him will not be disappointed.”
12 Ei ole yhtään eroitusta Juudalaisen ja Grekiläisen välillä; sillä yksi on kaikkein Herra, rikas kaikkein kohtaan, jotka häntä rukoilevat.
For there is no distinction between Jew and Greek; for the same Lord is Lord of all, and is rich to all who call on him.
13 Sillä jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi.
For, “Whoever will call on the name of the Lord will be saved.”
14 Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa?
How then will they call on him in whom they have not believed? How will they believe in him whom they have not heard? How will they hear without a proclaimer?
15 Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden jotka hyvää julistavat.
And how will they proclaim unless they are sent? As it is written: “How beautiful are the feet of those who proclaim the Good News of peace, who bring glad tidings of good things!”
16 Mutta ei he ole kaikki evankeliumille kuuliaiset; sillä Jesaias sanoo: Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?
But they didn’t all listen to the glad news. For Isaiah says, “Lord, who has believed our report?”
17 Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.
So faith comes by hearing, and hearing by the word of God.
18 Mutta minä sanon: eikö he sitä ole kuulleet? Heidän äänensä tosin on lähtenyt kaikkeen maailmaan ja heidän sanansa maailman ääriin.
But I say, didn’t they hear? Yes, most certainly, “Their sound went out into all the earth, their words to the ends of the world.”
19 Vaan minä sanon: eikös Israel tietänyt? Ensimäinen Moses sanoo: minä tahdon teitä yllyttää kateuteen sen kansan kautta, joka ei minun kansani ole, ja tyhmän kansan kautta tahdon minä teitä härsytellä.
But I ask, didn’t Israel know? First Moses says, “I will provoke you to jealousy with that which is no nation. I will make you angry with a nation void of understanding.”
20 Mutta Jesaias on rohkia ja sanoo: minä olen niiltä löydetty, jotka ei minua etsineet, ja olen niille ilmaantunut, jotka ei minua kysyneet.
Isaiah is very bold and says, “I was found by those who didn’t seek me. I was revealed to those who didn’t ask for me.”
21 Mutta Israelille hän sanoo: koko päivän olen minä käteni ojentanut tottelemattomalle ja vastahakoiselle kansalle.
But about Israel he says, “All day long I stretched out my hands to a disobedient and contrary people.”
