Ilmestys 5
1 Ja minä näin istuimella istuvaisen oikiassa kädessä kirjan, sisältä ja ulkoa kirjoitetun, seitsemällä sinetillä lukitun.
| اَنَنْتَرَں تَسْیَ سِہاسَنوپَوِشْٹَجَنَسْیَ دَکْشِنَسْتے نْتَ رْبَہِشْچَ لِکھِتَں پَتْرَمیکَں مَیا درِشْٹَں تَتْ سَپْتَمُدْرابھِرَنْکِتَں۔ |
2 Ja minä näin väkevän enkelin suurella äänellä saarnaavan: kuka on mahdollinen tätä kirjaa avaamaan ja hänen sinettiänsä päästämään?
| تَتْپَشْچادْ ایکو بَلَوانْ دُوتو درِشْٹَح سَ اُچَّیح سْوَرینَ واچَمِماں گھوشَیَتِ کَح پَتْرَمیتَدْ وِوَرِیتُں تَمُّدْرا موچَیِتُنْچارْہَتِ؟ |
3 Ja ei yksikään voinut, ei taivaassa, eikä maassa, eikä maan alla, kirjaa avata, eikä siihen katsoa.
| کِنْتُ سْوَرْگَمَرْتّیَپاتالیشُ تَتْ پَتْرَں وِوَرِیتُں نِرِیکْشِتُنْچَ کَسْیاپِ سامَرْتھْیَں نابھَوَتْ۔ |
4 Ja minä itkin kovin, ettei yksikään löydetty mahdolliseksi kirjaa avaamaan eikä sitä näkemään.
| اَتو یَسْتَتْ پَتْرَں وِوَرِیتُں نِرِیکْشِتُنْچارْہَتِ تادرِشَجَنَسْیابھاوادْ اَہَں بَہُ رودِتَوانْ۔ |
5 Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: älä itke! katso, Jalopeura voitti, joka on Juudan sukukunnasta, Davidin juuri, avaamaan sitä kirjaa ja päästämään sen seitsemää sinettiä.
| کِنْتُ تیشاں پْراچِینانامْ ایکو جَنو مامَوَدَتْ ما رودِیح پَشْیَ یو یِہُوداوَںشِییَح سِںہو دایُودو مُولَسْوَرُوپَشْچاسْتِ سَ پَتْرَسْیَ تَسْیَ سَپْتَمُدْرانانْچَ موچَنایَ پْرَمُوتَوانْ۔ |
6 Ja minä näin, ja katso, keskellä istuinta, ja neljän eläimen ja vanhimpien keskellä seisoi Karitsa, niinkuin tapettu, jolla oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat seitsemän Jumalan henkeä kaikelle maalle lähetetyt:
| اَپَرَں سِںہاسَنَسْیَ چَتُرْناں پْرانِناں پْراچِینَوَرْگَسْیَ چَ مَدھْیَ ایکو میشَشاوَکو مَیا درِشْٹَح سَ چھیدِتَ اِوَ تَسْیَ سَپْتَشرِنْگانِ سَپْتَلوچَنانِ چَ سَنْتِ تانِ کرِتْسْناں پرِتھِوِیں پْریشِتا اِیشْوَرَسْیَ سَپْتاتْمانَح۔ |
7 Ja se tuli ja otti kirjan istuimella istuvaisen oikiasta kädestä.
| سَ اُپاگَتْیَ تَسْیَ سِںہاسَنوپَوِشْٹَجَنَسْیَ دَکْشِنَکَراتْ تَتْ پَتْرَں گرِہِیتَوانْ۔ |
8 Ja kuin hän kirjan ottanut oli, lankesivat ne neljä eläintä ja neljäkolmattakymmentä vanhinta Karitsan eteen, ja jokaisella oli kantele ja kultaiset maljat suitsutusta täynnä, jotka ovat pyhäin rukoukset,
| پَتْرے گرِہِیتے چَتْوارَح پْرانِنَشْچَتُرْوِںّشَتِپْراچِیناشْچَ تَسْیَ میشَشاوَکَسْیانْتِکے پْرَنِپَتَنْتِ تیشامْ ایکَیکَسْیَ کَرَیو رْوِیناں سُگَنْدھِدْرَوْیَیح پَرِپُورْنَں سْوَرْنَمَیَپاتْرَنْچَ تِشْٹھَتِ تانِ پَوِتْرَلوکاناں پْرارْتھَناسْوَرُوپانِ۔ |
9 Ja veisasivat uutta virttä, sanoen: sinä olet mahdollinen kirjaa ottamaan ja sen sineteitä avaamaan; sillä sinä olet tapettu ja verelläs meitä Jumalalle lunastit kaikkinaisista sukukunnista, ja kielistä, ja kansoista ja pakanoista,
| اَپَرَں تے نُوتَنَمیکَں گِیتَمَگایَنْ، یَتھا، گْرَہِیتُں پَتْرِکاں تَسْیَ مُدْرا موچَیِتُں تَتھا۔ تْوَمیوارْہَسِ یَسْماتْ تْوَں بَلِوَتْ چھیدَنَں گَتَح۔ سَرْوّابھْیو جاتِبھاشابھْیَح سَرْوَّسْمادْ وَںشَدیشَتَح۔ اِیشْوَرَسْیَ کرِتے سْمانْ تْوَں سْوِییَرَکْتینَ کْرِیتَوانْ۔ |
10 Ja olet meidät tehnyt meidän Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja me saamme vallita maan päällä.
| اَسْمَدِیشْوَرَپَکْشے سْمانْ نرِپَتِینْ یاجَکانَپِ۔ کرِتَواںسْتینَ راجَتْوَں کَرِشْیامو مَہِیتَلے۔۔ |
11 Ja minä näin ja kuulin monen enkelin äänen istuimen ja eläinten ja vanhimpien ympärillä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta, ja tuhannen kertaa tuhatta,
| اَپَرَں نِرِیکْشَمانینَ مَیا سِںہاسَنَسْیَ پْرانِچَتُشْٹَیَسْیَ پْراچِینَوَرْگَسْیَ چَ پَرِتو بَہُوناں دُوتاناں رَوَح شْرُتَح، تیشاں سَںکھْیا اَیُتایُتانِ سَہَسْرَسَہَسْتْرانِ چَ۔ |
12 Ja sanoivat suurella äänellä: Karitsa, joka tapettu on, on mahdollinen ottamaan voiman, ja rikkauden, ja viisauden, ja kunnian, ja kiitoksen, ja siunauksen.
| تَیرُچَّیرِدَمْ اُکْتَں، پَراکْرَمَں دھَنَں جْنانَں شَکْتِں گَورَوَمادَرَں۔ پْرَشَںسانْچارْہَتِ پْراپْتُں چھیدِتو میشَشاوَکَح۔۔ |
13 Ja kaikki luontokappaleet, jotka taivaassa ovat, ja maan päällä, ja maan alla, ja meressä, ja kaikki, jotka niissä ovat, kuulin minä sille sanovan, joka istuimella istui, ja Karitsalle: siunaus ja kunnia, ja ylistys ja voima, ijankaikkisesta ijankaikkiseen. (aiōn g165)
| اَپَرَں سْوَرْگَمَرْتّیَپاتالَساگَریشُ یانِ وِدْیَنْتے تیشاں سَرْوّیشاں سرِشْٹَوَسْتُوناں واگِیَں مَیا شْرُتا، پْرَشَںساں گَورَوَں شَورْیَّمْ آدھِپَتْیَں سَناتَنَں۔ سِںہَسَنوپَوِشْٹَشْچَ میشَوَتْسَشْچَ گَچّھَتاں۔ (aiōn g165) |
14 Ja ne neljä eläintä sanoivat: amen! Ja ne neljäkolmattakymmentä vanhinta lankesivat maahan, kumarsivat ja rukoilivat sitä, joka elää ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
| اَپَرَں تے چَتْوارَح پْرانِنَح کَتھِتَوَنْتَسْتَتھاسْتُ، تَتَشْچَتُرْوِںشَتِپْراچِینا اَپِ پْرَنِپَتْیَ تَمْ اَنَنْتَکالَجِیوِنَں پْرانَمَنْ۔ |
