Ilmestys 5
1 Ja minä näin istuimella istuvaisen oikiassa kädessä kirjan, sisältä ja ulkoa kirjoitetun, seitsemällä sinetillä lukitun.
Hessafe guye, araata bolla uttidayssa ushachcha kushen giddoranne karera xaafettida laappun maatamen gorddettida xaatha maxaafaa be7as.
2 Ja minä näin väkevän enkelin suurella äänellä saarnaavan: kuka on mahdollinen tätä kirjaa avaamaan ja hänen sinettiänsä päästämään?
Issi mino kiitanchchoy ba qaala dhoqqu oothidi, “Maatamiya billanawunne maxaafaa dooyanaw bessey oonee?” yaagidi awaajjishin be7as.
3 Ja ei yksikään voinut, ei taivaassa, eikä maassa, eikä maan alla, kirjaa avata, eikä siihen katsoa.
Shin salon gidin sa7an woykko sa7appe garssan gidin he xaatha maxaafaa billanawunne gidduwa be7anaw dandda7ey oonikka benttibeenna.
4 Ja minä itkin kovin, ettei yksikään löydetty mahdolliseksi kirjaa avaamaan eikä sitä näkemään.
Xaatha maxaafaa billanawunne iya gidduwa be7anaw bessiya asi dhayida gisho ta daro yeekkas.
5 Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: älä itke! katso, Jalopeura voitti, joka on Juudan sukukunnasta, Davidin juuri, avaamaan sitä kirjaa ja päästämään sen seitsemää sinettiä.
Yaatin, cimatappe issoy taakko, “Yeekkofa! Hekko, Yihuda zerethi gidiya gaammoy, Dawite sheeshay, laappun maatameta billanawunne maxaafaa dooyanaw dandda7is” yaagis.
6 Ja minä näin, ja katso, keskellä istuinta, ja neljän eläimen ja vanhimpien keskellä seisoi Karitsa, niinkuin tapettu, jolla oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat seitsemän Jumalan henkeä kaikelle maalle lähetetyt:
Hessafe guye, shukettida Dorssay araatas, oyddu de7on de7iya medhetethatasinne cimatas giddon, eqqidayssa be7as. Iyaw laappun kacetinne laappun ayfeti de7oosona. Hessati sa7a ubbaa kiitettida Xoossaa laappun ayyaanata.
7 Ja se tuli ja otti kirjan istuimella istuvaisen oikiasta kädestä.
He Dorssay bidi, araata bolla uttidayssa ushachcha kusheppe xaatha maxaafaa ekkis.
8 Ja kuin hän kirjan ottanut oli, lankesivat ne neljä eläintä ja neljäkolmattakymmentä vanhinta Karitsan eteen, ja jokaisella oli kantele ja kultaiset maljat suitsutusta täynnä, jotka ovat pyhäin rukoukset,
I he xaatha maxaafaa ekkida wode, de7on de7iya oyddu medhetethatinne laatamanne oyddu cimati Dorssa sinthan kunddidosona. Entti issoy issoy diithinne geeshshata woosaa gidida ixaaney kumida worqqa shaate oykkidosona.
9 Ja veisasivat uutta virttä, sanoen: sinä olet mahdollinen kirjaa ottamaan ja sen sineteitä avaamaan; sillä sinä olet tapettu ja verelläs meitä Jumalalle lunastit kaikkinaisista sukukunnista, ja kielistä, ja kansoista ja pakanoista,
Entti, “Xaatha maxaafaa ekkanaw, maatamiya billanaw new bessees. Ays giikko, neeni shukettadasa; zerethi ubbaafe, dumma dumma doonappe, yaratappenne kawotethata ubbaafe ne suuthan Xoossaas wozadasa.
10 Ja olet meidät tehnyt meidän Jumalallemme kuninkaiksi ja papeiksi, ja me saamme vallita maan päällä.
Entti iya Xoossaa Aawas oothana mela enttana kahine kawotethi oothadasa. Enttika biitta ubbaa haarana” yaagidi ooratha mazmure yexxidosona.
11 Ja minä näin ja kuulin monen enkelin äänen istuimen ja eläinten ja vanhimpien ympärillä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta, ja tuhannen kertaa tuhatta,
Ta be7iya wode mukulu toho mukulunne tammu mukulu toho tammu mukulu gidiya kiitanchchota girssaa si7as. Enttika araataa, oyddu de7on de7iya medhetethatanne, cimata yuushuwan eqqidosona.
12 Ja sanoivat suurella äänellä: Karitsa, joka tapettu on, on mahdollinen ottamaan voiman, ja rikkauden, ja viisauden, ja kunnian, ja kiitoksen, ja siunauksen.
He kiitanchchoti dhoqqu gida qaalan, “Shukettida Dorssay wolqqaa, duretethi, cinccatethinne minotethi, bonchcho, sabanne galataa ekkanaw bessees” yaagidosona.
13 Ja kaikki luontokappaleet, jotka taivaassa ovat, ja maan päällä, ja maan alla, ja meressä, ja kaikki, jotka niissä ovat, kuulin minä sille sanovan, joka istuimella istui, ja Karitsalle: siunaus ja kunnia, ja ylistys ja voima, ijankaikkisesta ijankaikkiseen. (aiōn g165)
Hessafe guye, sa7an, salon, sa7appe garssaninne abbaa giddon de7iya medhetetha ubbay, “Araata bolla uttidayssasinne Dorssas, galatay, bonchchoy, sabaynne wolqqay meri merinaw gido” yaagidi yexxishin si7as. (aiōn g165)
14 Ja ne neljä eläintä sanoivat: amen! Ja ne neljäkolmattakymmentä vanhinta lankesivat maahan, kumarsivat ja rukoilivat sitä, joka elää ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
Oyddu de7on de7iya medhetethati, “Amin7i” yaagidosona; qassi cimati gufannidi goynnidosona.
