< Ilmestys 19 >
1 Ja sitte kuulin minä suuren äänen, niinkuin paljolta kansalta taivaassa, sanovan: halleluja! autuus ja ylistys, kunnia ja voima olkoon Herralle meidän Jumalalle!
Pärast seda kuulsin häält, mis kõlas taevas kui suure rahvahulga karjumine: „Halleluuja! Pääste ja austus ja vägi on meie Jumalal,
2 Sillä hänen tuomionsa ovat totiset ja vanhurskaat: että hän on suuren porton tuominnut, joka huoruudellansa maan turmeli, ja on palveliainsa veren sen kädestä kostanut.
sest õiged ja õiglased on tema kohtuotsused! Ta on mõistnud kohut suure hoora üle, kes laostas maailma oma abielurikkumisega, ning ta on oma sulaste vere eest talle kätte maksnud!“
3 Ja taas he sanoivat: halleluja! Ja sen savu käy ylös ijankaikkisesta ijankaikkiseen. (aiōn )
Nad hüüdsid teist korda: „Halleluuja! Tema suits tõuseb üles igavesest ajast igavesti!“ (aiōn )
4 Ja neljäkolmattakymmentä vanhinta ja neljä eläintä maahan lankesivat ja rukoilivat Jumalaa, istuimella istuvaista, ja sanoivat: amen! halleluja!
Need kakskümmend neli vanemat ja neli olevust langesid maha ja kummardasid Jumalat, kes istus troonil, ja nutsid: „Aamen! Halleluuja!“
5 Ja ääni kuului istuimelta, sanoen: kiittäkäät meidän Jumalaamme kaikki hänen palveliansa ja jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret.
Ja trooni juurest kostis hääl, mis ütles: „Kiitke meie Jumalat kõik tema sulased, kes teda kardate, nii suured kui väikesed!“
6 Ja minä kuulin niinkuin paljon kansan äänen, ja niinkuin suuren veden äänen, ja niinkuin suurten pitkäisten äänen, jotka sanoivat: halleluja! sillä Herra kaikkivaltias Jumala on valtakunnan omistanut.
Siis kuulsin ma häält, mis kõlas nagu suure rahvahulga kõma, nagu tormavate vete kohin ja nagu võimas pikse müristamine, hüüdmas: „Halleluuja! Sest Issand Jumal, Kõigeväeline, on hakanud valitsema!
7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme, ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja sen emäntä valmisti itsensä.
Rõõmustagem ja juubeldagem ja andkem talle au, sest Talle pulmad on käes ning tema pruut on ennast seadnud valmis!
8 Ja hänen annettiin pukea itsensä puhtaalla ja kiiltävällä kalliilla liinalla, joka kallis liina on pyhäin vanhurskaus.
Talle on antud riietumiseks säravvalge puhtast peenlinasest riie.“(Peenlinane on Jumala püha rahva õiged teod.)
9 Ja hän sanoi minulle: kirjoita: autuaat ovat ne, jotka ovat Karitsan häihin ehtoolliselle kutsutut. Ja hän sanoi minulle: nämät Jumalan sanat ovat totiset.
Ingel ütles mulle: „Kirjuta: „Õndsad on need, kes on kutsutud Talle pulmapeole.““Ja ta lisas: „Need on Jumala tõelised sõnad.“
10 Ja minä lankesin hänen jalkainsa eteen häntä rukoilemaan. Mutta hän sanoi minulle: katso, ettes sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljeis kanssapalvelia ja niiden, joilla Jesuksen todistus on: kumarra ja rukoile Jumalaa, sillä Jesuksen todistus on prophetain henki.
Ma langesin maha tema jalge ette teda kummardama, aga ta ütles: „Ära seda tee! Mina olen kaassulane sinule ja su vendadele ja õdedele, kellel on Jeesuse tunnistus. Kummarda Jumalat! Sest prohvetliku kuulutuse vaim on see, kes tunnistab Jeesusest.“
11 Ja minä näin taivaan avatuksi, ja katso, valkia orhi, ja se, joka sen päällä istui, kutsuttiin uskolliseksi ja totiseksi, ja vanhurskaudella hän tuomitsee ja sotii.
Siis ma nägin taevast avatuna ja ennäe, minu ees oli valge hobune ja selle seljas ratsanik, kelle nimi on Ustav ja Tõeline ning tema mõistab kohut ja sõdib õiguses.
12 Ja hänen silmänsä ovat niinkuin tulen liekki, ja hänen päässänsä on monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettu nimi, jota ei kenkään tietänyt, vaan hän itse.
Tema silmad olid nagu tuleleek ja tema pea oli ehitud paljude diadeemidega, millele oli kirjutatud nimi, mida ei tea keegi muu kui tema ise.
13 Ja hän oli vaatetettu vereen kastetulla vaatteella. Ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi.
Tema seljas oli verre kastetud rüü. Tema nimi oli Jumala Sõna.
14 Ja sotajoukko, joka taivaassa on, seurasi häntä valkeilla hevosilla, vaatetetut valkialla puhtaalla kalliilla liinalla.
Taevased väehulgad järgnesid Talle valgetel hobustel puhtast valgest peenlinasest rõivais.
15 Ja hänen suustansa kävi ulos terävä miekka, jolla hänen pitää pakanoita lyömän, joita hän on hallitseva rautaisella vitsalla. Ja hän on sotkuva kaikkivaltiaan Jumalan närkästyksen ja vihan viinakuurnan.
Tema suust välkus vahe kaheterane mõõk, et sellega lüüa rahvaid. Ta valitses neid raudkepiga ning tallas Kõigeväelise Jumala viha surutõrt.
16 Ja hänellä on vaatteessansa ja reidessänsä nimi kirjoitettu: kuningasten Kuningas ja herrain Herra.
Ja tema rüü ja ta puusa peale oli kirjutatud nimi: Kuningate Kuningas ja isandate Issand.
17 Ja minä näin enkelin seisovan auringossa, joka huusi suurella äänellä ja sanoi kaikille linnuille, jotka taivaan alla lentävät: tulkaat ja kokoontukaat suuren Jumalan ehtoolliselle.
Siis ma nägin üht inglit seismas päikeses ja see hüüdis valju häälega kõigile keset taevalaotust lendavaile lindudele: „Tulge, lennake kokku Jumala suurele õhtusöögile
18 Syömään kuningasten lihaa ja päämiesten lihaa, ja väkeväin lihaa, ja orhitten lihaa, ja niillä ajavaisten, ja kaikkein vapaitten ja orjain, sekä pienten että suurten.
sööma kuningate, väejuhtide ja vägilaste liha, hobuste ja ratsanike liha, kõigi orjade ja vabade liha, suurte ja väikeste liha!“
19 Ja minä näin pedon, ja maan kuninkaat, ja heidän sotaväkensä koottuna sotimaan sen kanssa, joka oriin päällä istui, ja myös hänen sotaväkensä kanssa.
Ja ma nägin, kuidas metsaline ja maailma kuningad ja nende sõjaväed kogunesid sõda pidama ratsanikuga, kes istus valge hobuse seljas, ja tema sõjaväega.
20 Ja peto otettiin kiinni, ja hänen kanssansa väärä propheta, joka ihmeitä hänen edessänsä teki, joilla hän niitä vietteli, jotka pedon merkin ottivat, ja jotka hänen kuvaansa kumarsivat: nämä kaksi ovat elävältä tuliseen järveen heitetyt, joka tulikivestä paloi. (Limnē Pyr )
Ja metsaline võeti kinni ja temaga koos valeprohvet, kes tema käsul oli teinud tunnustähti ja eksitanud neid, kes olid võtnud vastu metsalise märgi ja kummardanud tema kuju. Nad mõlemad visati elusalt tulejärve, kus on põlev väävel. (Limnē Pyr )
21 Ja muut tapettiin miekalla, joka sen suusta kävi ulos, joka oriin päällä istui; ja kaikki linnut ravittiin heidän lihastansa.
Teised tapeti mõõgaga, mis välkus ratsaniku suust, kes istus hobuse seljas, ja kõik linnud said söönuks nende lihast.