Ilmestys 14

1 Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Zionin vuorella, ja hänen kanssansa sata ja neljäviidettäkymmentä tuhatta, joilla oli hänen Isänsä nimi kirjoitettu heidän otsissansa.

Basa de, au botiꞌ mata ngga, aiboiꞌ ma, au ita Lombo Anaꞌ naa nambari sia lete anaꞌ sa ata, naran lete Sion. Ana nambariiꞌ naꞌabꞌue no atahori rifon natun esa haa nulu haa. Sia basa se ree nara, nenesuraꞌ Lombo Anaꞌ a no Aman nara nara.

2 Ja minä kuulin äänen taivaasta niinkuin paljon veden äänen, ja niinkuin suuren pitkäisen äänen. Ja se ääni, jonka minä kuulin, oli niinkuin kanteleen soittajain, jotka kanteleitansa soittavat,

Boe ma au rena haraꞌ sa mia lalai. Liin, monaeꞌ onaꞌ ree monaeꞌ ra poꞌa ma nakandendesi onaꞌ ndelas. Te haraꞌ naa meulaun, onaꞌ atahori hetar raꞌamiminaꞌ sasandu.

3 Ja veisasivat niinkuin uutta virttä istuimen edessä, ja neljän eläimen edessä, ja vanhinten. Ja ei yksikään taitanut sitä virttä oppia, paitsi niitä sataa ja neljääviidettäkymmentä tuhatta, jotka maasta ostetut ovat.

Boe ma au ita atahori rifon natun esa haa nulu haa naa ra rambariiꞌ mbali Lamatualain, no banda haa manaseliꞌ rereoꞌ Lamatualain kadera parendan, no malangga karua nulu haaꞌ ra. Atahori naa ra sodꞌa sosodꞌat feuꞌ sa. Akaꞌ mesaꞌ se rahine sosodꞌat naa, atahori feaꞌ ra hokoꞌ. Sira malole ro Lamatualain ena, huu Lamatuaꞌ soi-tefa se nendiꞌ Anan raan.

4 Nämät ovat ne, jotka ei vaimoin kanssa ole saastutetut; sillä he ovat neitseet: nämät ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, kuhunka hän menee. Nämät ovat ihmisistä ostetut Jumalalle ja Karitsalle uutiseksi,

Masodꞌa nara meumareꞌ, onaꞌ monetenaꞌ nda feꞌe naꞌaminaꞌ nita no inaꞌ sa. Ara tungga Lombo Anaꞌ naa sudꞌiꞌ a bee reu, huu Lamatualain soi-tefa nala see nendiꞌ anan raan, fo ara dadꞌi Eni ena nara. Huu naa, ara onaꞌ mbule-uluꞌ fo atahori rendi mia osi fee neu Lamatualain no Lombo Anaꞌ a.

5 Joiden suussa ei ole petosta löydetty; sillä he ovat ilman saastaisuutta Jumalan istuimen edessä.

Ara o nda pepeko-lelekoꞌ ralaꞌ sa, huu rala nara meuꞌ.

6 Ja minä näin toisen enkelin lentävän taivaan keskitse, jolla ijankaikkinen evankeliumi oli, jota hänen pitää niille ilmoittaman, jotka maan päällä asuvat, ja kaikille pakanoille ja sukukunnille, ja kielille ja kansoille; (aiōnios g166)

Basa ma au ita Lamatualain aten esa fai mia sorga. Ana natambele narun seli sia lalai, fo olaꞌ Lamatualain Hara-lii Malolen mana nda namaetuꞌ sa. Ana natambele rereoꞌ nafadꞌe basa atahori sia raefafoꞌ, mia basa leo, dedꞌeat ma nusaꞌ ra. (aiōnios g166)

7 Joka sanoi suurella äänellä: peljätkäät Jumalaa, ja antakaat hänelle kunnia; sillä hänen tuomionsa hetki on tullut: ja kumartakaat ja rukoilkaat sitä, joka taivaan ja maan ja meret ja vesilähteet teki.

Ana nameli nahereꞌ nae, “Hei musi fee hadat neu Lamatualain! Hei musi soꞌu minanaru Nara manaselin! Huu fain losa ena, fo Lamatualain paresaꞌ basa atahori ra tatao nara. Koa-kio E! Soꞌu minaru Naran! Huu Ana mana tao raefafoꞌ no lalai. Ma Ana mana parenda de tasiꞌ no oe mataꞌ ra dadꞌi.”

8 Ja toinen enkeli seurasi, sanoen: lankesi, lankesi Babylon, suuri kaupunki; sillä hän oli huoruutensa vihan (a) viinalla kaikki pakanat juottanut.

Olaꞌ basa taꞌo naa, ma au ita ate sa mia sorga, mana nema tungga e. Ana nafadꞌe oi, “Nambalutu ena! Nambalutu ena! Kota Babel manaseliꞌ a, nambalutu ena! Kota deꞌulakaꞌ naa, ndefaꞌ losa rae a ena. Lele uluꞌ a kota naa, onaꞌ ina dalaꞌ, mana soa naꞌasusuuꞌ atahori mia basa nusaꞌ sia raefafoꞌ rinu mafu ma tungga eni hohonggen. Te ia naa kota naa medꞌa Lamatualain nasan ena!”

9 Ja kolmas enkeli seurasi niitä, sanoen suurella äänellä: jos joku petoa ja hänen kuvaansa kumartaa, ja ottaa sen merkin otsaansa taikka käteensä,

Basa ma, au o ita ate esa fai mia sorga, mana nema tungga ate nomer karuan. Ana nameli nahereꞌ oi, “Besa-bꞌesa, o! Basa atahori mana songgo bꞌanda deꞌulakaꞌ naa no paton na, do simbo dedꞌedꞌeꞌ naa sia ree nara, do lima nara, dei fo ara o ramedꞌa Lamatualain nasan boe!

10 Sen pitää myös Jumalan vihan viinaa juoman, selkiää viinaa, joka hänen vihansa maljaan kaadettu on; ja häntä pitää tulella ja tulikivellä pyhäin enkeleitten edessä ja Karitsan edessä vaivattaman.

Dei fo Lamatualain mbori nasan neu se, onaꞌ Ana fee se rinu anggor oe langgaꞌ manameruꞌ. Dei fo Ana mbia hendi se risiꞌ ai baleran mana mbila rorooꞌ nda manabasaꞌ a sa. Ate nara mia sorga ra, ro Lombo Anaꞌ o rita dalaꞌ naa boe.

11 Ja heidän vaivansa savu astuu ylös ijankaikkisesta ijankaikkiseen, ja ei heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, jotka petoa ja hänen kuvaansa kumartavat, ja jos joku on hänen nimensä merkin ottanut. (aiōn g165)

Eꞌekun, basa atahori mana songgo banda no paton na, ma simbo dedꞌedꞌen, dei fo ara hambu doidꞌosoꞌ taꞌo naa nda mana basaꞌ sa. Masuꞌ mia sira mamana doidꞌoson namasu dea nema hatuꞌ-rerelon nda naloeꞌ sa. (aiōn g165)

12 Tässä on pyhäin kärsivällisyys. Tässä ne ovat, jotka Jumalan käskyt ja Jesuksen uskon pitävät.

Dadꞌi basa naa ra masud na oi, Lamatualain atahori nara musi rena malolole parendan, ramahere rakandoo neu Yesus, ma afiꞌ raꞌadedꞌeaꞌ. Basa ma au rena haraꞌ sa mia lalai nafadꞌe au nae, “Yohanis! Musi suraꞌ taꞌo ia: ia naa, mete ma atahori ramahere neu Lamatuaꞌ Yesus losa ara mate, na, ara onton seli.” Basa ma Lamatualain Dula-dale Meumaren nataa oi, “Tebꞌe! Dei fo ara onton tebꞌe! Huu ara doidꞌoso mia raefafoꞌ ena, te raꞌatataaꞌ tungga rakandoo Lamatualain. De dei fo Ana bala-bꞌae bebengge nara, ma nda rasodꞌa doidꞌoso sia sorga sa.”

13 Ja minä kuulin äänen taivaasta minulle sanovan: kirjoita: autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästälähin. Jaa, Henki sanoo: heidän pitää lepäämän töistänsä; sillä heidän tekonsa noudattavat heitä.

14 Ja minä näin, ja katso, valkia pilvi, ja pilven päällä istui Ihmisen Pojan muotoinen, jonka päässä oli kultainen kruunu ja terävä sirppi hänen kädessänsä.

Basa ma, au botiꞌ mata ngga. Aiboiꞌ ma, ita lelee muti marondaꞌ sa no atahori sa endoꞌ sia leleeꞌ naa ata. Atahori naa, onaꞌ Atahori Matetuꞌ. Ana pake solo nesenggit mia lilo, ma toꞌu dombe sabꞌit tandeꞌ sa.

15 Ja toinen enkeli läksi templistä, huutaen suurella äänellä pilven päällä istuvaiselle: sivalla sirpilläs ja leikkaa; sillä sinulle tuli hetki leikatakses, ja elo on maan päällä kuivaksi tullut.

Basa de, au ita ate feaꞌ esa fai mia sorga, dea nema mia Lamatualain Ume Hule-oꞌen. Ana randu nahereꞌ mbali atahori sia leleꞌ a oi, “Pake dombe sabit a fo etu-oru leo! Te fai etu-oru raefafoꞌ buna-bꞌoa nara, losa ena.”

16 Ja se, joka pilven päällä istui, sivalsi sirpillänsä maan päältä, ja maa tuli leikatuksi.

Boe ma Atahori mana endoꞌ sia leleeꞌ a, lombe dombe sabꞌit na, de etu-oru, nadꞌuru raefafoꞌ buna-bꞌoa nara.

17 Ja toinen enkeli läksi templistä, joka taivaassa on, jolla myös terävä sirppi oli.

Boe ma ate esa fai dea nema mia Ume Hule-oꞌe sia sorga. Ana o toꞌu dombe sabꞌit tandeꞌ sa, fo nae etu boaꞌ.

18 Ja toinen enkeli läksi alttarista, jolla oli valta tulen päälle, ja huusi suurella äänellä sille, jolla terävä sirppi oli, ja sanoi: sivalla terävällä sirpilläs, ja leikkaa ne viina-oksan versot maan päältä; sillä hänen viinamarjansa ovat kypsyneet.

Basa de ate esa fai dea nema mia mamana lalangge hau maꞌameniꞌ raan sia Ume Hule-oꞌe sia sorga. Ate ia ue tataon, naeni nanea ai sia mamana lalangge hau maꞌameniꞌ a raan. Ana nameli mbali ate mana toꞌu dombe sabꞌit a nae, “Pake dombe ma fo muu etu boaꞌ sia raefafoꞌ leo! Huu hau anggor boa sia naa akaꞌ latuꞌ ra ena.”

19 Ja enkeli sivalsi terävällä sirpillänsä maan päällä, ja niitti maan viinamäen, ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan.

Boe ma, ate a lombe dombe sabꞌit na raefafoꞌ nema, de seru nala anggor ngingginuꞌ nara. De ana mboꞌa anggor boaꞌ naa ra risiꞌ bak eꞌeeꞌ rala neu. De ara heheta se rae haꞌi oen. Heheta anggor boaꞌ sia bak eꞌeeꞌ a, naeni Lamatualain nasaborin.

20 Ja kuurna sotkuttiin ulkona kaupungista, ja veri kuurnasta kuohui ulos hamaan orhitten suitsiin asti, tuhannen ja kuusisataa vakomittaa.

Bak eꞌeeꞌ naa sia kota deaꞌ. Lele ara heheta anggor boaꞌ naa ra, ma raaꞌ nandali naen seli. Raaꞌ nandali onaꞌ loe sa, nanarun kilo natun telu, ma roroman meter esa seseriꞌ.