Ilmestys 10

1 Ja minä näin toisen väkevän enkelin tulevan alas taivaasta, joka pilvellä puetettu oli, ja taivaan kaari hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niinkuin tulen patsaat.

(I saw a mighty angel descending out of heaven, clothed with a cloud, and the rainbow on his head; his face was like the sun and his feet like pillars of fire;

2 Ja hänen kädessänsä oli avoin kirja, ja hän pani oikian jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle.

and he had a little book open in his hand. He placed his right foot on the sea and his left on the land,

3 Ja huusi suurella äänellä, niinkuin jalopeura kiljuu. Ja koska hän huusi, puhuivat ne seitsemän pitkäistä äänensä.

and he cried out with a loud voice, just like a lion roars. And when he cried out, the seven thunders uttered their own voices.

4 Ja kuin ne seitsemän pitkäistä olivat äänensä puhuneet, tahdoin minä sen kirjoittaa. Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan minulle: lukitse se, mitä ne seitsemän pitkäistä puhuivat, ja älä niitä kirjoita.

Now when the seven thunders spoke I was about to write, but I heard a voice out of heaven saying, “Seal up the things that the seven thunders said,” and “You write after these things.”

5 Ja enkelin, jonka minä meren päällä ja maan päällä näin seisovan, nosti kätensä taivaasen päin,

And the angel whom I saw standing on the sea and on the land raised his right hand to the heaven

6 Ja vannoi sen kautta, joka elää ijankaikkisesta ijankaikkiseen, joka taivaan luonut oli ja ne, mitkä siinä on, ja maan ja ne, mitkä siinä on, ja meren ja ne, mitkä siinä on, ettei silleen aikaa enempi oleman pidä: (aiōn g165)

and swore by Him who lives forever and ever, who created the heaven and the things in it, and the earth and the things in it, and the sea and the things in it, that there would be no further delay, (aiōn g165)

7 Vaan seitsemännen enkelin äänen päivinä, kuin hän rupee basunalla soittamaan, niin pitää Jumalan salaisuus täytettämän, niinkuin hän on palvelioillensa prophetaille ilmoittanut.

but in the days of the blast of the seventh angel, whenever he should trumpet, the mystery of God which was announced to His slaves the prophets would be finished.

8 Ja ääni, jonka minä kuulin taivaasta, puhui taas minun kanssani ja sanoi: mene ja ota avoin kirja enkelin kädestä, joka meren ja maan päällä seisoo.

Now the voice that I heard out of heaven was speaking to me again and saying: “Go, take the little book that is open in the hand of the angel who is standing on the sea and on the land.”

9 Ja minä menin enkelin tykö ja sanoin: anna kirja minulle. Ja hän sanoi minulle: ota ja syö se! ja se on karvasteleva sinun vatsassas, vaan sinun suussas pitää sen oleman makian niinkuin hunaja.

So I went to the angel and said to him, “Give me the little book,” and he says to me: “Take and eat it up; it will make your stomach bitter, but in your mouth it will be as sweet as honey.”

10 Ja minä otin kirjan enkelin kädestä ja söin sen, ja se oli makia minun suussani niinkuin hunaja. Ja kuin minä sen syönyt olin, karvasteli se minun vatsassani.

So I took the little book out of the angel's hand and ate it up, and it was as sweet as honey in my mouth. But when I had eaten it my stomach was made bitter.

11 Ja hän sanoi minulle: taas tulee sinun propheteerata kansoille, ja pakanoille, ja kielille, ja monelle kuninkaalle.

And he said to me, “You must prophesy again over many peoples, even over ethnic nations and languages and kings.”