Psalmien 95

1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

Venid, alegrémonos al SEÑOR; cantemos con júbilo a la roca de nuestra salud.

2 Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

Lleguemos ante su presencia con alabanza; cantemos a El con júbilo.

3 Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

Porque el SEÑOR es Dios grande; y Rey grande sobre todos los dioses.

4 Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

Porque en su mano están las profundidades de la tierra, y las alturas de los montes son suyas.

5 Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

Suyo también el mar, pues él lo hizo; y sus manos formaron la tierra seca.

6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

Venid, postrémonos y adoremos; arrodillémonos delante del SEÑOR nuestro hacedor.

7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

Porque él es nuestro Dios; y nosotros el pueblo de su prado, y ovejas de su mano. Si hoy oyereis su voz,

8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

no endurezcáis vuestro corazón como en Meriba, como el día de Masá en el desierto;

9 Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

donde me tentaron vuestros padres, me probaron, y vieron mi obra.

10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

Cuarenta años combatí con la nación, y dije: Pueblo es que yerra de corazón, que no han conocido mis caminos.

11 Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

Por tanto yo juré en mi furor: No entrarán en mi reposo.