Psalmien 95

1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

Pójdźcież, śpiewajmy Panu; wykrzykujmy skale zbawienia naszego.

2 Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

Uprzedźmy oblicze jego z chwałą; psalmy mu śpiewajmy.

3 Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

Albowiem Pan jest Bóg wielki, i król wielki nade wszystkich bogów.

4 Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

W jegoż rękach są głębokości ziemi, i wierzchy gór jego są.

5 Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

Jegoż jest morze, bo je on uczynił; i ziemia, którą ręce jego ukształtowały.

6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

Pójdźcie, kłaniajmy się, a upadajmy przed nim; klękajmy przed Panem, stworzycielem naszym.

7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

Onci jest zaiste Bóg nasz, a myśmy lud pastwiska jego, i owce rąk jego. Dziś, jeźli głos jego usłyszycie,

8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

Nie zatwardzajcież serca swego, jako w Meryba, a jako czasu kuszenia na puszczy.

9 Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

Kiedy mię kusili ojcowie wasi, doświadczylić mię, i widzieli sprawy moje.

10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

Przez czterdzieści lat miałem spór z tym narodem, i rzekłem: Lud ten błądzi sercem, a nie poznali dróg moich;

11 Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

Którymem przysiągł w popędliwości mojej, że nie wnijdą do odpocznienia mego.