Psalmien 95
1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!
Kom, la oss juble for Herren, la oss rope med fryd for vår frelses klippe!
2 Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!
La oss trede frem for hans åsyn med pris, la oss juble for ham med salmer!
3 Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.
For Herren er en stor Gud og en stor konge over alle guder,
4 Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.
han som har jordens dyp i sin hånd og fjellenes høider i eie,
5 Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.
han som eier havet, for han har skapt det, og hans hender har gjort det tørre land.
6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!
Kom, la oss kaste oss ned og bøie kne, la oss knele for Herrens, vår skapers åsyn!
7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,
For han er vår Gud, og vi er det folk han før, og den hjord hans hånd leder. Vilde I dog idag høre hans røst!
8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,
Forherd ikke eders hjerte, likesom ved Meriba, likesom på Massadagen i ørkenen,
9 Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;
hvor eders fedre fristet mig! De satte mig på prøve, de som dog hadde sett min gjerning.
10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;
Firti år vemmedes jeg ved den slekt, og jeg sa: De er et folk med forvillet hjerte, og de kjenner ikke mine veier.
11 Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.
Så svor jeg i min vrede: Sannelig, de skal ikke komme inn til min hvile.
