Psalmien 95

1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

Laus Cantici David. Venite, exultemus Domino: iubilemus Deo salutari nostro:

2 Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

Praeoccupemus faciem eius in confessione: et in psalmis iubilemus ei.

3 Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

Quoniam Deus magnus Dominus: et rex magnus super omnes deos.

4 Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

Quia in manu eius sunt omnes fines terrae: et altitudines montium ipsius sunt.

5 Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

Quoniam ipsius est mare, et ipse fecit illud: et siccam manus eius formaverunt.

6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

Venite adoremus, et procidamus: et ploremus ante Dominum, qui fecit nos.

7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

Quia ipse est Dominus Deus noster: et nos populus pascuae eius, et oves manus eius.

8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

Hodie si vocem eius audieritis, nolite obdurare corda vestra;

9 Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

Sicut in irritatione secundum diem tentationis in deserto: ubi tentaverunt me patres vestri, probaverunt, et viderunt opera mea.

10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

Quadraginta annis offensus fui generationi illi, et dixi: Semper hi errant corde.

11 Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

Et isti non cognoverunt vias meas: ut iuravi in ira mea: Si introibunt in requiem meam.