Psalmien 95

1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

Laus cantici ipsi David. Venite, exsultemus Domino; jubilemus Deo salutari nostro;

2 Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

præoccupemus faciem ejus in confessione, et in psalmis jubilemus ei:

3 Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

quoniam Deus magnus Dominus, et rex magnus super omnes deos.

4 Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

Quia in manu ejus sunt omnes fines terræ, et altitudines montium ipsius sunt;

5 Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

quoniam ipsius est mare, et ipse fecit illud, et siccam manus ejus formaverunt.

6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

Venite, adoremus, et procidamus, et ploremus ante Dominum qui fecit nos:

7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

quia ipse est Dominus Deus noster, et nos populus pascuæ ejus, et oves manus ejus.

8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

Hodie si vocem ejus audieritis, nolite obdurare corda vestra

9 Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

sicut in irritatione, secundum diem tentationis in deserto, ubi tentaverunt me patres vestri: probaverunt me, et viderunt opera mea.

10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

Quadraginta annis offensus fui generationi illi, et dixi: Semper hi errant corde.

11 Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

Et isti non cognoverunt vias meas: ut juravi in ira mea: Si introibunt in requiem meam.