Psalmien 95
1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!
Kommt, laßt uns Jahwe zujubeln, laßt uns zujauchzen dem Felsen, der unser Heil.
2 Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!
Laßt uns mit Dank vor sein Angesicht kommen und mit Gesängen ihm zujauchzen.
3 Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.
Denn ein großer Gott ist Jahwe und ein großer König über alle Götter,
4 Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.
er, in dessen Gewalt das Innerste der Erde, und dem die äußersten Höhen der Berge gehören.
5 Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.
Sein ist das Meer, denn er hat es geschaffen, und seine Hände haben das feste Land gebildet.
6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!
Kommt, laßt uns niederfallen und uns beugen, laßt uns knieen vor Jahwe, unserem Schöpfer.
7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,
Denn er ist unser Gott, und wir sind das Volk, das er weidet, und die Schafe, die er mit seiner Hand leitet. Möchtet ihr doch heute auf seine Stimme hören!
8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,
Verhärtet euer Herz nicht, wie zu Meriba, wie am Tage von Massa in der Wüste,
9 Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;
wo mich eure Väter versuchten, mich prüften, obschon sie doch mein Thun gesehen!
10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;
Vierzig Jahre hatte ich Ekel an diesem Geschlecht; da sprach ich: “Sie sind ein Volk irrenden Herzens; denn sie wollen nichts von meinen Wegen wissen.
11 Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.
“Und so schwur ich in meinem Zorn: Sie sollen nicht zu meiner Ruhestatt gelangen!”
