Psalmien 95
1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!
Venez, réjouissons-nous au Seigneur; poussons des cris d’allégresse vers Dieu notre salut.
2 Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!
Prévenons sa présence par notre louange, et dans des psaumes poussons des cris d’allégresse vers lui.
3 Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.
Parce que le Seigneur est le grand Dieu, le grand roi au-dessus de tous les dieux.
4 Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.
Parce que dans sa main sont tous les confins de la terre, et que les cimes des montagnes sont à lui.
5 Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.
Parce qu’à lui est la mer et que c’est lui-même qui l’a faite, et que ses mains ont formé le continent.
6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!
Venez, adorons, et prosternons-nous, et pleurons devant le Seigneur qui nous a faits.
7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,
Parce que lui-même est le Seigneur notre Dieu, et que nous sommes le peuple de son pâturage, et les brebis de sa main.
8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,
Aujourd’hui si vous entendez sa voix, n’endurcissez pas vos cœurs,
9 Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;
Comme dans l’irritation, au jour de la tentation dans le désert, où vos pères me tentèrent, m’éprouvèrent, et virent mes œuvres.
10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;
Pendant quarante ans, j’ai été courroucé contre cette génération, et j’ai dit: Toujours ils errent de cœur.
11 Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.
Et eux, ils n’ont point connu mes voies; ainsi j’ai juré dans ma colère: S’ils entreront dans mon repos.
