Psalmien 95

1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

Venez, chantons à l'Eternel, jetons des cris de réjouissance au rocher de notre salut.

2 Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

Allons au-devant de lui en lui présentant nos louanges; et jetons devant lui des cris de réjouissance en chantant des Psaumes.

3 Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

Car l'Eternel est un [Dieu] Fort[et] grand, et il est un grand Roi par-dessus tous les dieux.

4 Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

Les lieux les plus profonds de la terre sont en sa main, et les sommets des montagnes sont à lui.

5 Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

C'est à lui qu'appartient la mer, car lui-même l'a faite, et ses mains ont formé le sec.

6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

Venez, prosternons-nous, inclinons-nous, et mettons-nous à genoux devant l'Eternel qui nous a faits.

7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

Car il est notre Dieu, et nous sommes le peuple de sa pâture, et les brebis de sa conduite. Si vous entendez aujourd'hui sa voix,

8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

N'endurcissez point votre cœur, comme en Mériba, [et] comme à la journée de Massa, au désert;

9 Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

Là où vos pères m'ont tenté et éprouvé; et aussi ont-ils vu mes œuvres.

10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

J'ai été ennuyé de cette génération durant quarante ans, et j'ai dit: c'est un peuple dont le cœur s'égare; et ils n'ont point connu mes voies;

11 Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

C'est pourquoi j'ai juré en ma colère, s'ils entrent dans mon repos.