Psalmien 95
1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!
O come, let us sing unto the Lord: let us shout joyfully to the rock of our salvation.
2 Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!
Let us come before his presence with thanksgiving, and shout joyfully unto him with psalms.
3 Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.
For a great God is the Lord, and a great King above all Gods;
4 Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.
In whose hand are the deep places of the earth; and whose are the heights of mountains;
5 Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.
Whose is the sea, and who hath made it; and whose hands have formed the dry land.
6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!
Oh come, let us prostrate ourselves and bow down: let us kneel before the Lord our Maker.
7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,
For he is our God; and we are the people of his pasture, and the flock of his hand: yea, this day, if ye will hearken to his voice,
8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,
Harden not your heart, as at Meribah, as on the day of the temptation in the wilderness:
9 Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;
When your fathers tempted me, proved me, although they had seen my doing.
10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;
Forty years long did I feel loathing on that generation, and I said, It is a people of an erring heart; and they truly acknowledged not my ways:
11 Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.
So that I swore in my wrath, that they should not enter into my rest.
