Psalmien 95
1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!
Come, let's sing for joy to the Lord! Let's shout in triumph to the rock of our salvation!
2 Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!
Let's go before him with thanksgiving! Let's sing loudly to him in celebration!
3 Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.
For the Lord is a great God, a great king above all gods.
4 Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.
He rules over the depths of the earth and the heights of the mountains.
5 Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.
The sea is his, because he made it; the dry land, because he formed it.
6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!
Come, let's enter in and worship, let's kneel before the Lord our Creator.
7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,
For he is our God, and we are the people he looks after like a shepherd, the flock he cares for. If you hear his voice calling you today,
8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,
don't have a hard-hearted attitude, “as you did at Meribah, as you did that day at Massah in the desert,
9 Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;
when your forefathers provoked me, testing my patience, even though they had seen everything I'd done.
10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;
For forty years I was disgusted with that generation, and I said, ‘They are people who are unfaithful to me in their minds, and they refuse to accept my ways.’
11 Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.
So in my frustration I vowed, ‘They will certainly not enter my rest.’”
