Psalmien 95

1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

Kom, lad os Juble, for HERREN, råbe af fryd for vor Frelses Klippe,

2 Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

møde med Tak for hans Åsyn, juble i Sang til hans Pris!

3 Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

Thi HERREN er en vældig Gud, en Konge stor over alle Guder;

4 Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

i hans Hånd er Jordens dybder, Bjergenes Tinder er hans;

5 Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

Havet er hans, han har skabt det, det tørre Land har hans Hænder dannet.

6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

Kom, lad os bøje os, kaste os ned, knæle for HERREN, vor Skaber!

7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

Thi han er vor Gud, og vi er det Folk, han vogter, den Hjord, han leder. Ak, lytted I dog i Dag til hans Røst:

8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

"Forhærder ej eders Hjerte som ved Meriba, som dengang ved Massa i Ørkenen,

9 Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

da eders Fædre fristede mig, prøved mig, skønt de havde set mit Værk.

10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

Jeg væmmedes fyrretyve År ved denne Slægt, og jeg sagde: Det er et Folk med vildfarne Hjerter, de kender ej mine Veje.

11 Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

Så svor jeg da i min Vrede: De skal ikke gå ind til min Hvile!