Psalmien 95

1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

Dođite, kličimo Jahvi, uzvikujmo Hridi, Spasitelju svome!

2 Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

Pred lice mu stupimo s hvalama, kličimo mu u pjesmama!

3 Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

Jer velik je Jahve, Bog naš, Kralj veliki nad svim bogovima.

4 Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

U njegovoj su ruci zemaljske dubine, njegovi su vrhunci planina.

5 Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

Njegovo je more, on ga je stvorio, i kopno koje načiniše ruke njegove.

6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

Dođite, prignimo koljena i padnimo nice, poklonimo se Jahvi koji nas stvori!

7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

Jer on je Bog naš, a mi narod paše njegove, ovce što on ih čuva. O, da danas glas mu poslušate:

8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

“Ne budite srca tvrda kao u Meribi, kao u dan Mase u pustinji

9 Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

gdje me iskušavahu očevi vaši premda vidješe djela moja.

10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

Četrdeset ljeta jadio me naraštaj onaj, pa rekoh: 'Narod su nestalna srca i ne promiču moje putove.'

11 Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

Stog se zakleh u svom gnjevu: 'Nikad neće ući u moj pokoj!'”