Psalmien 94
1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
Dios de venganzas Jehová, Dios de venganzas, muéstrate.
2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
Ensálzate, o! Juez de la tierra: da el pago a los soberbios.
3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
¿Hasta cuándo los impíos, o! Jehová, hasta cuándo los impíos se regocijarán?
4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
¿Pronunciarán, hablarán cosas duras? ¿ensalzarse han todos los que obran iniquidad?
5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
A tu pueblo, o! Jehová, quebrantan, y a tu heredad afligen.
6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
A la viuda y al extranjero matan, y a los huérfanos quitan la vida.
7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
Y dijeron: No verá Jehová: y, no entenderá el Dios de Jacob.
8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
Entendéd necios en el pueblo: y vosotros insensatos, ¿cuándo seréis sabios?
9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
¿El que plantó la oreja, no oirá? ¿él que formó el ojo, no verá?
10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
¿El que castiga a las gentes, no reprenderá? ¿el que enseña al hombre la ciencia?
11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
Jehová conoce los pensamientos de los hombres: que son vanidad.
12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
Bienaventurado el varón a quien tú Jehová, castigares, y en tu ley le enseñares.
13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
Para hacerle quieto en los días de aflicción, entre tanto que se cava el hoyo para el impío.
14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
Porque no dejará Jehová a su pueblo, ni desamparará a su heredad.
15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
Porque el juicio será vuelto hasta justicia, y en pos de ella irán todos los rectos de corazón.
16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
¿Quién se levanta por mí contra los malignos? ¿Quién está por mí contra los que obran iniquidad?
17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
Si no me ayudara Jehová, presto morara mi alma con los muertos.
18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
Mas si decía: Mi pie resbala, tu misericordia, o! Jehová, me sustentaba.
19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
En la multitud de mis pensamientos dentro de mí, tus consolaciones alegraban mi alma.
20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
¿Juntarse ha contigo el trono de iniquidades, que cria agravio en el mandamiento?
21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
Pónense en ejército contra la vida del justo: y condenan la sangre inocente.
22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
Mas Jehová me ha sido por refugio: y mí Dios por peña de mi confianza.
23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
El cual hizo volver contra ellos su iniquidad: y con su maldad los talará: talarlos ha Jehová nuestro Dios.
