Psalmien 94
1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
Oh Gospod Bog, ki mu pripada maščevanje, oh Bog, ki mu pripada maščevanje, pokaži se.
2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
Dvigni se, ti sodnik zemlje; povrni nagrado ponosnim.
3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
Gospod, doklej bodo zlobni, doklej bodo zlobni slavili zmago?
4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
Kako dolgo bodo izgovarjali in govorili trde stvari in se bahali vsi delavci krivičnosti?
5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
Tvoje ljudstvo razbijajo na koščke, oh Gospod in prizadevajo tvojo dediščino.
6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
Ubijajo vdovo in tujca in morijo osirotele.
7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
Vendar pravijo: » Gospod nas ne bo videl niti Bog Jakobov tega ne bo upošteval.«
8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
Razumite, vi brutalni izmed ljudstva, in vi bedaki, kdaj boste modri?
9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
Kdor je zasadil uho, da ne bi slišal? Kdor je oblikoval oko, da ne bi videl?
10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
Kdor kaznuje pogane, da ne bi grajal? Kdor uči človeka spoznanja, da ne bi vedel?
11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
Gospod pozna človekove misli, da so le-te ničevost.
12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
Blagoslovljen je človek, ki ga karaš, oh Gospod in ga učiš iz svoje postave,
13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
da mu lahko daš počitek od dni nadloge, dokler ni izkopana jama za zlobnega.
14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
Kajti Gospod ne bo zavrgel svojega ljudstva niti ne bo zapustil svoje dediščine.
15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
Toda sodba se bo vrnila k pravičnosti in vsi iskreni v srcu ji bodo sledili.
16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
Kdo se bo zame dvignil zoper hudodelce? Ali kdo bo zame vstal zoper delavce krivičnosti?
17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
Če Gospod ne bi bil moja pomoč, bi moja duša skoraj prebivala v tišini.
18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
Ko sem rekel: »Moje stopalo zdrsuje, me je podpiralo tvoje usmiljenje, oh Gospod.
19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
V množici mojih misli znotraj mene tvoje tolažbe razveseljujejo mojo dušo.
20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
Mar bo prestol krivičnosti, ki z uzakonitvijo snuje vragolijo, imel družbo s teboj?
21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
Skupaj se zbirajo zoper dušo pravičnega in obsojajo nedolžno kri.
22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
Toda Gospod je moja obramba in moj Bog je skala mojega zatočišča.
23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
Nadnje bo privedel njihovo lastno krivičnost in odsekal jih bo v njihovi lastni zlobnosti; da, Gospod, naš Bog, jih bo odsekal.
