Psalmien 94
1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
Psalmus David, Quarta sabbati. Deus ultionum Dominus: Deus ultionum libere egit.
2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
Exaltare qui iudicas terram: redde retributionem superbis.
3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
Usquequo peccatores Domine: usquequo peccatores gloriabuntur:
4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
Effabuntur, et loquentur iniquitatem: loquentur omnes, qui operantur iniustitiam?
5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
Populum tuum Domine humiliaverunt: et hereditatem tuam vexaverunt.
6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
Viduam, et advenam interfecerunt: et pupillos occiderunt.
7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
Et dixerunt: Non videbit Dominus, nec intelliget Deus Iacob.
8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
Intelligite insipientes in populo: et stulti aliquando sapite.
9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
Qui plantavit aurem, non audiet? aut qui finxit oculum, non considerat?
10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
Qui corripit gentes, non arguet: qui docet hominem scientiam?
11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
Dominus scit cogitationes hominum, quoniam vanae sunt.
12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
Beatus homo, quem tu erudieris Domine: et de lege tua docueris eum.
13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
Ut mitiges ei a diebus malis: donec fodiatur peccatori fovea.
14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
Quia non repellet Dominus plebem suam: et hereditatem suam non derelinquet.
15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
Quoadusque iustitia convertatur in iudicium: et qui iuxta illam omnes qui recto sunt corde.
16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
Quis consurget mihi adversus malignantes? aut quis stabit mecum adversus operantes iniquitatem?
17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
Nisi quia Dominus adiuvit me: paulominus habitasset in inferno anima mea. (questioned)
18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
Si dicebam: Motus est pes meus: misericordia tua Domine adiuvabat me.
19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
Secundum multitudinem dolorum meorum in corde meo: consolationes tuae laetificaverunt animam meam.
20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
Numquid adhaeret tibi sedes iniquitatis: qui fingis laborem in praecepto?
21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
Captabunt in animam iusti: et sanguinem innocentem condemnabunt.
22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
Et factus est mihi Dominus in refugium: et Deus meus in adiutorium spei meae.
23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
Et reddet illis iniquitatem ipsorum: et in malitia eorum disperdet eos: disperdet illos Dominus Deus noster.
