Psalmien 94

1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.

Ra Anumzamoka kagri'ma ha'ma renegantaza vahera, kagra nona hunka zamazeri haviza nehana Anumza mani'nane. Ana hu'nananki krimpa ahe'zana eriama huge'za keho.

2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.

Ama mopafima mani'ne'za zamavufaga rama nehaza vahera, otinka keaga huzmantenka refko hunezmantenka mizana zamio.

3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?

Ra Anumzamoka nama'agna kefo zamavu zamava'ma nehaza vahe'mokizmia zamatre'nanke'za musena huza maniza egahaze? Nama'a knazami me'ne?

4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

Nama'a zupa kefo zamavu zamava'ma nehaza vahe'mo'za havigea nehu'za, kefo avu'ava'ma nehaza nama'a zupa zamavufaga erisga hu nanekea nehaze?

5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

Ra Anumzamoka ana vahe'mo'za kagri vahera zamare hapa'neti'za, Nagri vaherema hunka erisantima hare'nana vahera zamazeri haviza nehaze.

6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

Ana vahe'mo'za kento a'nene megusa mofavre nagara zamahe nefri'za, ru mopareti'ma tagri mopafima emani'naza vahe'enena zamahe nefrize.

7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.

Ana vahe'mo'za hu'za Ra Anumzamo'a avua norage hu'za nehu'za, Jekopu naga'mo'za tagrama hu'na zantera Ra Anumzamo'a avua anteno norage hu'za nehaze.

8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?

Tamagra neginagi nehuta keontahi vahe mani'nazanki kama antahiho, ina zupa ama' antahi'zana erigahaze?

9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?

Vahe'motama tagesama tro hunte'nea Anumzamofona agesa ankani re'nefi? Vahe'mota tavuragama tro hunte'nea Anumzamofona, avua asuhu'nefi?

10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

Ama mopafi vahe'ma knama zamino zamazeri fatgoma nehia Anumzamo'a, zamavumrora anteno zamazeri fatgoa osugahifi? Ama mopafi vahe'ma rempi hunezamia Anumzamo'a antahi'zankura atupa hu'nefi?

11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.

Ra Anumzamo'a vahe'mokizmi antahi'zama keno antahino'ma hiana, ana antahintahizmimo'a amnezankna huno zahoma huhu hutreankna hu'ne.

12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,

Ra Anumzamokama azeri fatgoma nehunka kasege ka'afinti'ma rempima hunemina vahe'mo'a asomu erigahie.

13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

Ana vahemo'ma knafima unefregenka, kegava hunentenka arimpa fru neminka, kefo avu'ava'ma nehia vahe'mofo keria Anumzamoka kagra kafintenenka azerigahane.

14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

Na'ankure Ra Anumzamo'a vahe'a amefira hunozamino, nagri nagare huno huhampari zamante'nea vahe'agino ozamatregahie.

15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.

Keagama refko'ma hanazana, fatgo avu'ava zante nege'za refko hugahaze. Ana nehanage'za fatgo avu'ava'ma nehaza vahe'mo'zama nege'za amage antegahaze.

16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

Hagi kefo avu'ava'ma nehaza vahe'mo'zama nazeri havizama nehanageno'a, iza nagritega anteno nagura nevazino, havi avu'ava'ma nehaza vahe'mo'zama nazeri haviza hu'zama nehanageno'a naza hugahie?

17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

Hagi Ra Anumzamo'ma naza osiresina, nagra ko fri'na keonke zamofo agasasankema omne fri vahe kumapi umanusine.

18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

Nagrama hu'na regarari'na umasoema hugenka, Ra Anumzamoka vagaore kavesi zanteti knare hunantenka nazerisga hu'nane.

19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.

Narimpagna zamo'ma nazeri havizama hunaku'ma nehigenka, Kagra nazeri fru hunka nazeri hankavetinke'na, muse hu'noe.

20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

Fatgo avu'ava zama nosu'za, havi kasegema nente'za, vahe'ma zamaza hazage'zama kumi'ma nehaza kva vahe'mo'za Kagranena taragote'za nomanize.

21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

Ana vahe'mo'za magopi atru hu'za kea anakite'za, fatgo avu'ava zama nehaza vahera zamahe frikea hu'za kna nezami'za, ke'zami omane vahera zamahe frinaku nehaze.

22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

Hianagi Ra Anumzamo'a nagri vihuni'agino kegava hunantegahie. Anumzanimo'a nagrama frakinua havega mani'ne.

23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.

Kefo avu'ava'ma nehaza vahe'mo'zama hu'naza kumira erino zamagri zamagumpi nenteno, ana kumi zamigu huno zamazeri havizana hugahie. Ra Anumzana tagri Anumzamo ana vahera zamazeri havizana hugahie.