Psalmien 94
1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
Dio che fai giustizia, o Signore, Dio che fai giustizia: mostrati!
2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
Alzati, giudice della terra, rendi la ricompensa ai superbi.
3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
Fino a quando gli empi, Signore, fino a quando gli empi trionferanno?
4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
Sparleranno, diranno insolenze, si vanteranno tutti i malfattori?
5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
Signore, calpestano il tuo popolo, opprimono la tua eredità.
6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
Uccidono la vedova e il forestiero, danno la morte agli orfani.
7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
Dicono: «Il Signore non vede, il Dio di Giacobbe non se ne cura».
8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
Comprendete, insensati tra il popolo, stolti, quando diventerete saggi?
9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
Chi ha formato l'orecchio, forse non sente? Chi ha plasmato l'occhio, forse non guarda?
10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
Chi regge i popoli forse non castiga, lui che insegna all'uomo il sapere?
11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
Il Signore conosce i pensieri dell'uomo: non sono che un soffio.
12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
Beato l'uomo che tu istruisci, Signore, e che ammaestri nella tua legge,
13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
per dargli riposo nei giorni di sventura, finché all'empio sia scavata la fossa.
14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
Perché il Signore non respinge il suo popolo, la sua eredità non la può abbandonare,
15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
ma il giudizio si volgerà a giustizia, la seguiranno tutti i retti di cuore.
16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
Chi sorgerà per me contro i malvagi? Chi starà con me contro i malfattori?
17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
Se il Signore non fosse il mio aiuto, in breve io abiterei nel regno del silenzio.
18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
Quando dicevo: «Il mio piede vacilla», la tua grazia, Signore, mi ha sostenuto.
19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
Quand'ero oppresso dall'angoscia, il tuo conforto mi ha consolato.
20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
Può essere tuo alleato un tribunale iniquo, che fa angherie contro la legge?
21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
Si avventano contro la vita del giusto, e condannano il sangue innocente.
22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
Ma il Signore è la mia difesa, roccia del mio rifugio è il mio Dio;
23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
egli ritorcerà contro di essi la loro malizia, per la loro perfidia li farà perire, li farà perire il Signore, nostro Dio.
