Psalmien 94
1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
Dieu des vengeances, Éternel, Dieu des vengeances, apparais!
2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
Lève-toi, juge de la terre, rends aux orgueilleux un salaire!
3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
Jusques à quand les impies, Éternel, jusques à quand les impies seront-ils triomphants?
4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
Ils profèrent, ils vomissent des discours violents, et tous les méchants se glorifient.
5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
Éternel, ils écrasent ton peuple, et humilient ton héritage;
6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
ils égorgent la veuve et l'étranger, et mettent à mort les orphelins;
7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
puis ils disent: « L'Éternel ne le voit pas, et le Dieu de Jacoh n'y prend pas garde. »
8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
Prenez-y garde, vous, les plus stupides des hommes! et vous, insensés, quand aurez-vous la sagesse?
9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
Celui qui a planté l'oreille, n'entendrait-Il pas? Celui qui a formé l'œil, ne verrait-Il pas?
10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
Celui qui fait la leçon aux peuples, ne punirait-Il pas, lui qui instruit l'intelligence de l'homme?
11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
L'Éternel connaît les pensées des hommes; Il sait qu'elles sont un néant.
12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
Heureux l'homme que tu instruis, Éternel, et que tu enseignes par tes leçons,
13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
pour le calmer en face des jours mauvais, jusqu'à ce que la fosse soit creusée à l'impie!
14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
Car l'Éternel ne délaisse point son peuple, et n'abandonne point son héritage;
15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
car les jugements rentreront dans la justice, et tous ceux qui ont le cœur droit, la suivront.
16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
Qui est-ce qui prend mon parti contre les méchants? Qui est-ce qui m'assiste contre les artisans du mal?
17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
Si Dieu n'était mon aide, bientôt mon âme habiterait le séjour du silence.
18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
Si je dis: Mon pied chancelle; alors ta grâce, Éternel, vient me soutenir.
19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
Dans les mille anxiétés de mon cœur, tes consolations restaurent mon âme.
20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
Te ferais-tu l'allié d'une tyrannie funeste qui complote la ruine en dépit de la loi?
21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
Ils se liguent contre la vie du juste, et ils condamnent le sang innocent.
22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
Mais l'Éternel est mon rempart, et mon Dieu, mon rocher de refuge.
23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
Il leur paiera le salaire de leur crime, et par leur malice même Il les détruira, Il les détruira, l'Éternel, notre Dieu.
