Psalmien 94
1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
Dieu des vindictes, Eternel, Dieu des vindictes, apparais!
2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
Lève-toi, juge de la terre, inflige un juste châtiment aux orgueilleux.
3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
Jusques à quand les impies, ô Eternel, jusques à quand les impies triompheront-ils?
4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
Ils se répandent en discours, parlent avec jactance; ils font les fanfarons, tous ces ouvriers d’iniquité.
5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
Ton peuple, Eternel, ils l’écrasent, et ils oppriment ton héritage.
6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
Ils font périr la veuve et l’étranger, ils assassinent les orphelins,
7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
et ils disent: "l’Eternel ne le voit pas, le Dieu de Jacob n’y fait nulle attention!"
8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
Ah! réfléchissez donc, ô gens stupides! Et vous, insensés, quand serez-vous sains d’esprit?
9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
Celui qui a planté l’oreille n’entendrait pas? celui qui a formé l’œil ne verrait point?
10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
Celui qui châtie les peuples ne demanderait aucun compte, lui qui enseigne la science aux hommes?
11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
L’Eternel connaît les pensées des mortels, il sait qu’elles sont vanité.
12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
Heureux l’homme que tu redresses, Eternel, et que tu instruis dans ta loi!
13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
Tu le mets en sûreté contre des jours de malheur, tandis qu’un abîme se creuse sous les pas du méchant.
14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
Car le Seigneur ne délaisse pas son peuple, et son héritage, il ne l’abandonne pas.
15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
Mais son jugement se ramène à l’équité: à lui se rattachent tous les cœurs droits.
16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
Qui m’assistera pour faire front aux malfaiteurs? Qui m’aidera à tenir tête aux artisans d’iniquité?
17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
Si l’Eternel n’était mon appui, peu s’en faut que mon âme ne séjournât dans le pays du silence.
18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
Lorsque je dis: "Mon pied va chanceler", ta grâce, Eternel, vient me soutenir.
19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
Lorsque les soucis se multiplient dans mon sein, ce sont tes consolations qui remettent mon âme en joie.
20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
Se peut-il que tu tolères près de toi un trône criminel, qui forge l’iniquité et l’érige en loi?
21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
Qu’on s’ameute donc contre la vie du juste, qu’on prononce la condamnation du sang innocent:
22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
l’Eternel est une forteresse pour moi, mon Dieu, un rocher tutélaire.
23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
Quant à ceux-là, il fait retomber sur eux leur iniquité, il les anéantit pour leur méchanceté; l’Eternel, notre Dieu, les anéantit!
