Psalmien 94

1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.

Dieu des vengeances, Éternel, Dieu des vengeances! fais luire ta splendeur.

2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.

Élève-toi, juge de la terre! rends la récompense aux orgueilleux.

3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?

Jusques à quand les méchants, ô Éternel! jusques à quand les méchants se réjouiront-ils?

4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

[Jusques à quand] tous les ouvriers d’iniquité proféreront-ils [et] diront-ils des paroles arrogantes? [jusques à quand] se vanteront-ils?

5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

Ils foulent ton peuple, ô Éternel! et affligent ton héritage;

6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

Ils tuent la veuve et l’étranger, et mettent à mort les orphelins,

7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.

Et ils disent: Jah ne le verra pas, et le Dieu de Jacob n’y fera pas attention.

8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?

Comprenez, vous les stupides d’entre le peuple! Et vous, insensés, quand serez-vous intelligents?

9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?

Celui qui a planté l’oreille n’entendra-t-il point? Celui qui a formé l’œil ne verra-t-il point?

10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

Celui qui instruit les nations ne châtiera-t-il pas, lui qui enseigne la connaissance aux hommes?

11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.

L’Éternel connaît les pensées des hommes, qu’elles ne sont que vanité.

12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,

Bienheureux l’homme que tu châties, ô Jah! et que tu enseignes par ta loi,

13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

Pour le mettre à l’abri des mauvais jours, jusqu’à ce que la fosse soit creusée pour le méchant!

14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

Car l’Éternel ne délaissera point son peuple et n’abandonnera point son héritage;

15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.

Car le jugement retournera à la justice, et tous ceux qui sont droits de cœur le suivront.

16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

Qui se lèvera pour moi contre les méchants? Qui se tiendra avec moi contre les ouvriers d’iniquité?

17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

Si l’Éternel n’avait été mon aide, peu s’en serait fallu que mon âme n’ait été habiter dans le silence.

18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

Si j’ai dit: Mon pied glisse, ta bonté, ô Éternel! m’a soutenu.

19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.

Dans la multitude des pensées qui étaient au-dedans de moi, tes consolations ont fait les délices de mon âme.

20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

Le trône d’iniquité, qui fait de l’oppression une loi, sera-t-il uni à toi?

21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

Ils se rassemblent contre l’âme du juste, et condamnent le sang innocent.

22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

Mais l’Éternel me sera une haute retraite, et mon Dieu, le rocher de ma confiance.

23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.

Il fera retomber sur eux leur iniquité, et les détruira par leur méchanceté; l’Éternel, notre Dieu, les détruira.