Psalmien 94
1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
O GOD of avenging—Yahweh, GOD of avenging, shine forth:
2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
Lift up thyself, O judge of the earth, Render a recompense unto the proud.
3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
How long shall the lawless, O Yahweh, How long shall the lawless exult?
4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
They pour forth [words], they speak arrogantly, All the workers of iniquity, do boast:
5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
Thy people, O Yahweh, they will crush, And, thine inheritance, tread down;
6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
The widow and sojourner, they will slay, And, the fatherless, murder.
7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
Yet have they said—Yah, doth not see, The God of Jacob, doth not understand.
8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
Understand, ye brutish among the people, And, ye dullards, when will ye show discretion?
9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
He that planteth the ear, shall he not hear? Or, that fashioneth the eye, shall he not have power to see?
10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
He that correcteth nations, shall he not reprove? He that teacheth man knowledge!
11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
Yahweh, knoweth the plans of men, That, they, are a breath!
12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
How happy the man whom thou correctest, O Yah! And whom, out of thy law, thou instructest!
13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
That thou mayest give him rest from the days of misfortune, Until there be digged—for the lawless one—a pit.
14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
For Yahweh, will not abandon, his people, And, his inheritance, will he not forsake;
15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
For, unto righteousness, shall the judicial sentence return, Then shall follow it—all the upright in heart.
16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
Who will rise up for me, against the evil-doers? Who will make a stand for me, against the workers of iniquity?
17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
If, Yahweh, had not been a help to me, Soon had sunk into silence—my soul!
18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
If I say, My foot, hath slipped, Thy lovingkindness, O Yahweh, supporteth me.
19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
In the multitude of my cares within me, Thy consolations, delight my soul.
20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
Shall the throne that inflicteth ruin, have fellowship with thee, That frameth oppression, by statute?
21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
They make an attack on the life of the righteous one, —And, innocent blood, they condemn.
22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
But, Yahweh, hath become for me a high tower, And my God, my rock of refuge.
23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
Thus hath he brought back on them their iniquity, And, by their own wickedness, will he destroy them, Destroy them, will Yahweh our God.
