Psalmien 94
1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
O LORD! thou God of vengeance! O thou God of vengeance! shine forth!
2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
Rouse thyself, thou judge of the earth! Render a recompense to the proud!
3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
How long, O LORD! shall the wicked, How long shall the wicked triumph?
4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
How long shall their lips pour forth insolence? How long shall all the evil-doers boast?
5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
O LORD! they trample upon thy people, And oppress thine inheritance!
6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
They slay the widow, and the stranger, And murder the fatherless;
7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
And they say, “The LORD doth not see, The God of Jacob doth not regard!”
8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
Be instructed, ye most stupid of mankind! O when, ye fools, will ye be wise?
9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
He that planted the ear, shall he not hear? He that formed the eye, shall he not see?
10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
He that chastiseth nations, shall not he punish? He that teacheth man knowledge, shall not he know?
11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
The LORD knoweth the thoughts of men, That they are vanity.
12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
Happy the man, O LORD! whom thou correctest, Whom by thy teaching thou makest wise;
13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
To give him peace in the days of adversity, Until a pit be digged for the wicked!
14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
For the LORD will not forsake his people, Nor abandon his own inheritance.
15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
For judgment shall return to justice, And all the upright in heart shall follow it.
16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
Who will rise up for me against the wicked? Who will stand up for me against the evil-doers?
17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
If the LORD had not been my help, I had well nigh dwelt in the land of silence.
18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
When I think that my foot is slipping, Thy goodness, O LORD! holdeth me up.
19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
In the multitude of anxieties within me, Thy consolations revive my soul.
20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
Shall with thee be allied the throne of iniquity, Which deviseth mischief against law?
21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
They band together against the life of the righteous, And condemn innocent blood.
22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
But the LORD is my fortress, And my God the rock of my refuge.
23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
He will bring upon them their own iniquity; Yea, through their own wickedness he will cut them off; Yea, the LORD, our God, will cut them off.
