Psalmien 94
1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
O LORD, Thou God to whom vengeance belongeth, Thou God to whom vengeance belongeth, shine forth.
2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
Lift up Thyself, Thou Judge of the earth; render to the proud their recompense.
3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
LORD, how long shall the wicked, how long shall the wicked exult?
4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
They gush out, they speak arrogancy; all the workers of iniquity bear themselves loftily.
5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
They crush Thy people, O LORD, and afflict Thy heritage.
6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
They slay the widow and the stranger, and murder the fatherless.
7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
And they say: 'The LORD will not see, neither will the God of Jacob give heed.'
8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
Consider, ye brutish among the people; and ye fools, when will ye understand?
9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
He that planted the ear, shall He not hear? He that formed the eye, shall He not see?
10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
He that instructeth nations, shall not He correct? even He that teacheth man knowledge?
11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
The LORD knoweth the thoughts of man, that they are vanity.
12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
Happy is the man whom Thou instructest, O LORD, and teachest out of Thy law;
13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
That Thou mayest give him rest from the days of evil, until the pit be digged for the wicked.
14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
For the LORD will not cast off His people, neither will He forsake His inheritance.
15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
For right shall return unto justice, and all the upright in heart shall follow it.
16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
Who will rise up for me against the evil-doers? Who will stand up for me against the workers of iniquity?
17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
Unless the LORD had been my help, my soul had soon dwelt in silence.
18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
If I say: 'My foot slippeth', Thy mercy, O LORD, holdeth me up.
19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
When my cares are many within me, Thy comforts delight my soul.
20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
Shall the seat of wickedness have fellowship with Thee, which frameth mischief by statute?
21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
They gather themselves together against the soul of the righteous, and condemn innocent blood.
22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
But the LORD hath been my high tower, and my God the rock of my refuge.
23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
And He hath brought upon them their own iniquity, and will cut them off in their own evil; the LORD our God will cut them off.
