Psalmien 94
1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
Jahweh, wrekende God, God der wrake, treed op;
2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
Verhef U, Rechter der aarde, Vergeld de trotsen wat ze verdienen!
3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
Hoelang nog zullen de zondaars, o Jahweh, Hoelang nog zullen de boosdoeners juichen?
4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
Al die booswichten pochen en snoeven, En een hoge toon slaan ze aan!
5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
Jahweh, ze vertrappen uw volk, En verdrukken uw erfdeel;
6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
Ze doden weduwen en wezen, Vermoorden die bij ons kwamen wonen.
7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
En dan zeggen ze nog: Jahweh ziet het niet eens, De God van Jakob merkt het niet!
8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
Domme kudde, word toch verstandig; Gij dwazen, wanneer wordt gij wijs?
9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
Zou Hij het niet horen, die het oor heeft geplant, Niet zien, die het oog heeft geschapen;
10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
Zou Hij, die de volkeren tuchtigt, niet straffen, Onwetend zijn, die den mens onderricht?
11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
Neen, Jahweh kent de gedachten der mensen, Hij weet, dat het hersenschimmen zijn.
12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
Jahweh, gelukkig de man, dien Gij onderricht, En dien Gij leert uit uw wet:
13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
Hoe hij gelaten moet zijn in dagen van rampspoed, Totdat voor den boze het graf is gedolven;
14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
Hoe Jahweh zijn volk niet verstoot, En nooit zijn erfdeel verlaat;
15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
Hoe de brave zijn recht weer verkrijgt, Alle oprechten van hart weer geluk!
16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
Wie anders neemt het voor mij tegen de boosdoeners op, Wie staat mij tegen de booswichten bij?
17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
Wanneer Jahweh mij niet te hulp was gekomen, Dan lag ik misschien al lang in het graf.
18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
Maar als ik denk: nú wankelt mijn voet, Dan steunt mij uw goedheid, o Jahweh;
19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
En wanneer zware zorgen mij innerlijk drukken, Dan verkwikt uw vertroosting mijn ziel.
20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
Zoudt Gij iets gemeen hebben met de zetel van onrecht, Die onheil sticht op gezag van de wet;
21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
Met hen, die het leven der braven belagen, En onschuldig bloed durven straffen?
22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
Neen, voor mij is Jahweh een toevlucht, Mijn God een veilige Rots;
23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
Maar hùn vergeldt Hij hun onrecht, En vernielt ze om hun boosheid: Jahweh, onze God!
