Psalmien 94
1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
HERRE, du Hævnens Gud, du Hævnens Gud, træd frem i Glans;
2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
staa op, du Jordens Dommer, øv Gengæld mod de hovmodige!
3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
Hvor længe skal gudløse, HERRE, hvor længe skal gudløse juble?
4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
De fører tøjlesløs Tale, hver Udaadsmand ter sig som Herre;
5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
de underkuer, o HERRE, dit Folk og undertrykker din Arvelod;
6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
de myrder Enke og fremmed, faderløse slaar de ihjel;
7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
de siger: »HERREN kan ikke se, Jakobs Gud kan intet mærke!«
8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
Forstaa dog, I Taaber blandt Folket! Naar bliver I kloge, I Daarer?
9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
Skulde han, som plantede Øret, ej høre, han, som dannede Øjet, ej se?
10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
Skulde Folkenes Tugtemester ej revse, han som lærer Mennesket indsigt?
11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
HERREN kender Menneskets Tanker, thi de er kun Tomhed.
12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
Salig den Mand, du tugter, HERRE, og vejleder ved din Lov
13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
for at give ham Ro for onde Dage, indtil der graves en Grav til den gudløse;
14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
thi HERREN bortstøder ikke sit Folk og svigter ikke sin Arvelod.
15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
Den retfærdige kommer igen til sin Ret, en Fremtid har hver oprigtig af Hjertet.
16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
Hvo staar mig bi mod Ugerningsmænd? hvo hjælper mig mod Udaadsmænd?
17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
Var HERREN ikke min Hjælp, snart hviled min Sjæl i det stille.
18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
Naar jeg tænkte: »Nu vakler min Fod«, støtted din Naade mig, HERRE;
19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
da mit Hjerte var fuldt af ængstede Tanker, husvaled din Trøst min Sjæl.
20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
Staar du i Pagt med Fordærvelsens Domstol, der skaber Uret i Lovens Navn?
21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
Jager de end den retfærdiges Liv og dømmer uskyldigt Blod,
22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
HERREN er dog mit Bjærgested, min Gud er min Tilflugtsklippe;
23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
han vender deres Uret imod dem selv, udsletter dem for deres Ondskab; dem udsletter HERREN vor Gud.
