Psalmien 94
1 Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
Herre! Gud, hvem Hævnen hører til, Gud, hvem Hævnen hører til, aabenbar dig herligt!
2 Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
Rejs dig, du Jordens Dommer! bring Gengældelse over de hovmodige.
3 Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
Herre! hvor længe skulle de ugudelige, hvor længe skulle de ugudelige fryde sig?
4 Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
De udgyde en Strøm af Ord, de føre fræk Tale; de rose sig selv, alle de, som øve Uret.
5 Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
Herre! de knuse dit Folk og plage din Arv.
6 Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
De ihjelslaa Enken og den fremmede og myrde de faderløse.
7 Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
Og de sagde: Herren ser det ikke, og Jakobs Gud mærker det ikke.
8 Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
Giver dog Agt, I ufornuftige iblandt Folket! og I Daarer! naar ville I blive kloge?
9 Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
Mon han, som plantede Øret, ikke skulde høre? eller mon han, som dannede Øjet, ikke skulde se?
10 Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
Mon han, som advarer Hedningerne, ikke skulde straffe? han, som lærer et Menneske Kundskab!
11 Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
Herren kender Menneskenes Tanker, thi de ere Forfængelighed.
12 Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
Salig er den Mand, som du, Herre! advarer, og den, du underviser ud af din Lov
13 Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
for at skaffe ham Hvile fra de onde Dage, indtil der bliver gravet en Grav for den ugudelige.
14 Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
Thi Herren skal ikke opgive sit Folk og ej forlade sin Arv.
15 Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
Thi Retten skal vende tilbage til Retfærdighed, og alle de oprigtige af Hjertet skulle efterfølge den.
16 Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
Hvo staar hos mig imod de onde? hvo stiller sig hos mig imod dem, som gøre Uret?
17 Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
Dersom Herren ikke havde været min Hjælp, da havde min Sjæl paa lidet nær boet i det stille.
18 Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
Der jeg sagde: Min Fod snublede, da opholdt, o Herre! din Miskundhed mig.
19 Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
Der jeg havde mange Bekymringer i mit Inderste, da forlystede din Trøst min Sjæl.
20 Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
Skulde Ondskabens Trone have Samkvem med dig? den, som gør Uret tvært imod, hvad Ret er?
21 He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
De slaa sig sammen skarevis imod en retfærdigs Sjæl, og de fordømme uskyldigt Blod.
22 Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
Men Herren blev mig en Befæstning, og min Gud blev mig en Tilflugts Klippe.
23 Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
Og han har ladet deres Uret falde tilbage over dem og skal udrydde dem for deres Ondskab; Herren vor Gud skal udrydde dem.
