Psalmien 92
1 Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.
Ein salme, ein song til kviledagen. Det er godt å prisa Herren, og å syngja ditt namn lov, du Høgste,
2 Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,
å kunngjera di miskunn um morgonen og din truskap um næterne,
3 Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.
med tistrengs-cither og med harpa, med tankefullt spel på cither.
4 Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.
For du hev gledt meg, Herre, med ditt verk, og eg vil fegnast yver det dine hender hev gjort.
5 Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.
Kor store dine gjerningar er, Herre! Ovdjupe er dine tankar.
6 Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.
Ein uvitug mann kjenner ikkje til det, og ein dåre skynar det ikkje.
7 Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.
Når dei ugudlege grønkar som gras, og alle illgjerningsmenner blømer, so er det til deira tyning til æveleg tid.
8 Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.
Men du, Herre, er høg i all æva.
9 Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.
For sjå dine fiendar, Herre - for sjå, dine fiendar skal forgangast, alle illgjerningsmenner vert spreidde.
10 Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,
Du lyfter upp mitt horn som hornet til villuksen, frisk olje er rent yver meg.
11 Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.
Og mitt auga skal sjå med lyst på mine fiendar, og øyro mine høyra um dei vonde som stend upp imot meg.
12 Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.
Den rettferdige skal renna upp som palmetreet, som ceder på Libanon skal han veksa.
13 Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.
Dei er planta i Herrens hus og skal grønka i Guds fyregardar.
14 Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,
Endå i høg alder skyt dei friske renningar, dei er groande og grønkande
15 Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.
til å forkynna at Herren er rettvis, han, mitt berg, og at det ingen urett er i honom.
