Psalmien 92
1 Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.
Zsoltár. Ének a szombat napjára. Jó hálát mondani az Örökkévalónak és zengeni a te nevedet, Legfelső,
2 Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,
hirdetni reggel a te szeretetedet és hűségedet az éjszakákon:
3 Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.
a tizhúron és a lanton, zeneszóval a hárfán.
4 Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.
Mert megörvendeztettél, oh Örökkévaló, cselekvéseddel, kezeid művein ujjongok.
5 Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.
Mi nagyok a te műveid, Örökkévaló, nagyon mélységesek a gondolataid!
6 Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.
Oktalan ember nem tudja, és balga nem érti ezt:
7 Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.
mikor virúlnak a gonoszok, mint a fű, és virágoznak mind a jogtalanságot cselekvők – hogy megsemmisüljenek mindenkorra.
8 Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.
Te pedig örökké a magasban vagy, oh Örökkévaló!
9 Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.
Mert íme ellenségeid, oh Örökkévaló, mert íme ellenségeid elvesznek, elszélednek mind a jogtalanságot cselekvők.
10 Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,
De magassá tetted mint a rémét szarvamat, kenve vagyok friss olajjal.
11 Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.
Nézdegéli szemem a meglesőimet; az ellenem támadókat, a gonosztevőket elhallgatják füleim.
12 Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.
Az igaz mint a pálmafa virúl, mint czédrus a Libánonban nagyra nő;
13 Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.
elültetve az Örökkévaló házában, Istenünk udvaraiban virítanak.
14 Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,
Még gyümölcsöt teremnek a vénségben, üdék és zöldelők lesznek;
15 Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.
hogy hirdessék, hogy egyenes az Örökkévaló, sziklám, és nincs benne jogtalanság.
