Psalmien 92

1 Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.

Ha si wokpa. Hadzidzi. Na Dzudzɔgbe ŋkeke la. Enyo be woakafu Yehowa, eye woadzi ha na wò ŋkɔ, o Dziƒoʋĩtɔ,

2 Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,

ne woaɖe gbeƒã wò lɔlɔ̃ le ŋdi me kple wò nuteƒewɔwɔ le fiẽ me,

3 Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.

ɖe ka ewo gakasaŋku kple kasaŋku ƒe gbe vivi nu.

4 Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.

O! Yehowa, èna mekpɔ dzidzɔ le wò nuwɔnawo ta. Medzi ha tso aseye le wò asinudɔwo ta.

5 Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.

O! Yehowa, wò dɔwɔwɔwo lolo loo, aleke wò susuwo me goglo ale?

6 Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.

Numanyala menya esia o, eye bometsilawo mese egɔme o,

7 Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.

be togbɔ be ame vɔ̃ɖi tsi mlɔmlɔmlɔ abe gbe ene, eye nu tovo wɔlawo ƒo se hã la, woatsrɔ̃ wo gbidigbidi.

8 Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.

Ke wò, o Yehowa, woado wò ɖe dzi tegbetegbe.

9 Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.

Vavã, wò futɔwo, o Yehowa, atsrɔ̃ le nyateƒe me, eye nu vlo wɔlawo katã aka ahlẽ gbẽe.

10 Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,

Èkɔ nye dzo ɖe dzi abe to tɔ ene, eye nèkɔ ami nyuitɔwo ɖe dzinye.

11 Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.

Nye ŋkuwo kpɔ ale si woɖu nye ketɔwo dzii, eye nye towo se ale si wonya avuzi le nye futɔ vɔ̃ɖiwo dzii.

12 Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.

Ame dzɔdzɔewo atsi abe ale si deti tsinae ene, woatsi akɔ abe Lebanon ƒe sedati ene;

13 Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.

ati siwo wodo ɖe Yehowa ƒe aƒe me, woatsi nyuie le míaƒe Mawu la ƒe xɔxɔnu.

14 Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,

Aleke gbegbe wotsii hã la, woaganɔ tsetsem, eye woƒe aŋgbawo ada ama, eye womalũ xɛ o.

15 Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.

Woaɖe gbeƒã be, “Yehowae nye dzɔdzɔetɔ; eyae nye nye Agakpe, eye vɔ̃ɖinyenye aɖeke mele eme o.”