Psalmien 92

1 Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.

En Salme. En Sang for Sabbatsdagen.

2 Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,

Det er godt at takke HERREN, lovsynge dit Navn, du Højeste,

3 Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.

ved Gry forkynde din Naade, om Natten din Trofasthed

4 Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.

til tistrenget Lyre, til Harpe, til Strengeleg paa Citer!

5 Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.

Thi ved dit Værk har du glædet mig, HERRE, jeg jubler over dine Hænders Gerning.

6 Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.

Hvor store er dine Gerninger, HERRE, dine Tanker saare dybe!

7 Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.

Taaben fatter det ikke, Daaren skønner ej sligt.

8 Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.

Spirer de gudløse end som Græsset, blomstrer end alle Udaadsmænd, er det kun for at lægges øde for stedse,

9 Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.

men du er ophøjet for evigt, HERRE.

10 Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,

Thi se, dine Fjender, HERRE, se, dine Fjender gaar under, alle Udaadsmænd spredes!

11 Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.

Du har løftet mit Horn som Vildoksens, kvæget mig med den friskeste Olie;

12 Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.

det fryder mit Øje at se mine Fjender, mit Øre at høre mine Avindsmænd.

13 Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.

De retfærdige grønnes som Palmen, vokser som Libanons Ceder;

14 Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,

plantet i HERRENS Hus grønnes de i vor Guds Forgaarde;

15 Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.

selv graanende bærer de Frugt, er friske og fulde af Saft for at vidne, at HERREN er retvis, min Klippe, hos hvem ingen Uret findes.